On päiviä, jolloin ei tiedä mistä aloittaa. Ja on päiviä, jolloin savotta on hoidettu ennen kuin vesuri on löytynyt liiteristä. Kotimaan matkailusta unelmoivana päätin suunnata suunnitelmat ulkomaille.

Päätösprosessin liukasteet olivat jääneet hankkimatta, kun ensimmäinen utopia kohtasi ajatusvirheen. Kolme viikkoa vai kaksi viikkoa? Pohjoiseen vai etelään? Kaupunkiin vai maaseudulle? Kesäkuussa vai syyskussa?

Liikekannallepanon kannalta olennaiset attribuutit taipuilevat kuin Bilbaon Guggenheim-museon titaanista valettu seinä. Maailma on kompleksi, mutta liiketoimintastrategiat tuntuvat höyhenen keveiltä päätöksiltä tasapainoisen kesäloman alkumetrien ajatuksiin verrattuna.

Pienen aivokapasiteettiripuloinnin jälkeen valkaistu paperi oli mustekynän tuhruista rusehtunut. Hyvää yötä.

Hiljainen ilta kotona henkii Itä-Suomen pikkualppien vastakohtaa. Pohkeen puolivälistä painanut mono on jättänyt harmaantuvan muiston heikkoon lihasmassaan. Seuraavan aamun tehokäyttöä odottavissa aivosoluissa piilee isompi yllätys.

Jos viikonloppu olisi oodi ikuiselle elämälle, saattaisi viikonloppu jatkua seuraavaksi. Epätodellisesta epätietoisuudesta, pienestä rinnekulman kehdosta ei pärisevällä potkurikoneella kuitenkaan ole aikuisen arkeen monen metrin pudotus.

Mustekalan lipevä liero liikahteli uunivuoassa. Imukupit surkastuivat pieniksi, yksi raajoista kohosi rauhallisesti massasta ylitse muiden. Kymmenen jalkaterän ja suipon pään viimeinen matka ennen mahalaukun eteerisiä nesteitä oli alkanut jo aiemmin.

Pakastimen pohjukasta pannulle -matka lähti Välimeren lämpimistä vesistä, jossa huumausaineita käyttäneen entisen ammattinyrkkeilijän nyrkin kokoinen nilviäinen jäi kalastajan haaviin. Jäisiä kuukausia myöhemmin kotikeittiön skalpeerausasemalla hauottiin henkeä. Yhteys nyrkkeilijään oli odotettua suurempi: nilviäisen näivettynyt aivomassa kun rajoittui rusinaan.

Hampaiden välissä naksuessa sitkoksesta ei ollut tietoakaan. Hyvin heilutellut lihat lämpenivät mureaksi kokonaisuudeksi. Kumihansikkailla ei olisi kosketeltu, mutta haarukasta miellään haukattiin. Elämä on erikoista, eikä nilviäisen kuolema sen kiehtovampaa.