Juonimatka ylämäkeä pieneen kylään ei osoittaudu punotun suunnitelman vahvuiseksi. Lapsi ei nukahda autoon. Korttelin kokoinen paikkakunta avautuu kuitenkin keitaaksi keskellä runsasta kasvillisuutta.

Silmien hieraisu ei riitä paljastamaan aivosolujen toimintakuntoa, kun oven takaa paljastuvat iäkkäämpi ranskalainen rouva pitämässä putiikkia, botoksilla ja silikonilla muovailtu ex-pornotähteä muistuttava italialainen wannabe-miljonääri sekä harvahiuksinen, mutta sievällä pensselissä piirretty new yorkilainen dekkaristi hermolepuutuksella seuranaan huppariin pukeutunut kääpiövillakoira. Kun sisään soppaan astelee saksalainen turisti mursuviiksissä, paikalta puuttuvat enää nahkahousut, torvisoittokunta ja vanhempien saunan ikkunalle unohtunut pinkki ja hötkyvä jättiläisdildo.

Vaikka matkaa ei tehtäisi käsikranaatti kädessä, saattavat roiskeet muuttua mutakylvyksi tapahtumapaikan laidoilla. Itse aitiossa voi aistia todellista toiminnan tunnelmaa, mutta posliinille pääsyä voi katsoa kahdesta kulmasta. Toisia helpottaa, toisia heikottaa.

Mutta mitä tapahtui pienessä putiikissa?

Väänsikö rouva tortun lattialla, suliko suivaantunut botox-hymy tuikkiville nappisilmille, iloitsiko hermomatkaaja iloista jälleennäkemistä käytetyksi luulemansa jättiläisdildon kanssa, vai vetikö germaani nahkaa aurinkovoidellulle nahalle? Sitä ei edes Nikke Knatterton voi tietää.

Hitaasti hikisen auringon alla lompsahtelevat askeleet kaikuvat läpi pitkän kadun. Kahvila toisensa jälkeen on köyttänyt omaisuutensa ja salvannut ovensa. Vesipullo ei ole tyhjä, mutta matka jatkuu vasta täydellä vatsalla.

Jostain kantautuu huuto. Ja toinen. Nopea käännös pienemmille kujille ja yksittäinen mekkala muuttuu mutkien takana tasaiseksi puheensorinaksi. Päätöksestä ei ole matkaa kehäpäätelmään. Jotain täältä varmasti saa.

Ensimmäisten askelten alla lattia ei narise, mutta tulokkaiden askeleet raikuvat läpi meluisan miesjoukon. Kanta-asiakas kerrallaan, yksi toisensa jälkeen jää tuijottamaan tiskin ja oven välille jähmettynyttä ilmestystä. Iäkkäiden herrasmiesten korttipeli keskeytyy, algerialaisten jalkapallo-ottelu pyörii televisiossa ilman seuraavia silmäpareja. Hetki on hämmentävä. Paikassa, johon et kuuluisi, mutta tilanteessa, josta et halua lähteä pois.

Käsi liukuu elokuvamaisen sujuvasti aurinkolasien sangalle. Todellisuudessa eläimellisesti töksähtelevä liike hapuilee auringon häikäisyltä suojaavat hiotut lasielementit taskun pohjalle. Syötävää saa, mutta listaa ei ole. Pane con prosciotto cotto e formaggio, e una piccola birra kutisee kieleltä ääniaalloiksi helpoiten.

Pienessä kaupungissa, pienissä piireissä. Ulkopuolisena ihastus on vain pinnallista.

80-vuotiaan näkököinen viisikymppinen ei ymmärrä suhteettomuutta pohtiessaan, miten 28-vuotias voi näyttää teini-ikäiseltä. Tarot-kortti ei kertonut totuutta, mutta rypytetty ja roiskeella rusketettu keski-ikäinen halusi näyttää nuorelta, vain pysyäkseen ignoranttina lähestyvälle kuoppamaan pysyväispysäköintipaikalle.

“Jos lokit munivat ja syntyvät rannikolla…”

Lukuisat hikikarpalot pirskahtelevat nahkean ihon ja ilmankosteudessa kylpevän paidan välitilaan. Maltillista, mutta kiihtyvää vauhtia tipahtavat jääpalat loiskauttavat negronia yli laidan. Sierain värähtää. On aika aperitivon.

“…päätyvätkö vanhat kaatopaikalle ruokailemaan?”

Elämän tähtihetkien virvoittama todellisuus palautuu päivästä toiseen alitajunnasta tietoisuuteen. Päivä ei seuraa toista. Tuntien rykelmät noudattavat satunnaisotannan sinfoniaa. Aika kuluu todellisuudessa, jossa tylsistyminen on epätietoisuudesta ahdistuvien ammattisairaus. Täydellisen elämän salaisuus on yksinkertainen: leikkaa poninhäntä pois puutarhasaksilla.

Päätösprosessin liukasteet olivat jääneet hankkimatta, kun ensimmäinen utopia kohtasi ajatusvirheen. Kolme viikkoa vai kaksi viikkoa? Pohjoiseen vai etelään? Kaupunkiin vai maaseudulle? Kesäkuussa vai syyskussa?

Liikekannallepanon kannalta olennaiset attribuutit taipuilevat kuin Bilbaon Guggenheim-museon titaanista valettu seinä. Maailma on kompleksi, mutta liiketoimintastrategiat tuntuvat höyhenen keveiltä päätöksiltä tasapainoisen kesäloman alkumetrien ajatuksiin verrattuna.

Jos viikonloppu olisi oodi ikuiselle elämälle, saattaisi viikonloppu jatkua seuraavaksi. Epätodellisesta epätietoisuudesta, pienestä rinnekulman kehdosta ei pärisevällä potkurikoneella kuitenkaan ole aikuisen arkeen monen metrin pudotus.

Pakastimen pohjukasta pannulle -matka lähti Välimeren lämpimistä vesistä, jossa huumausaineita käyttäneen entisen ammattinyrkkeilijän nyrkin kokoinen nilviäinen jäi kalastajan haaviin. Jäisiä kuukausia myöhemmin kotikeittiön skalpeerausasemalla hauottiin henkeä. Yhteys nyrkkeilijään oli odotettua suurempi: nilviäisen näivettynyt aivomassa kun rajoittui rusinaan.

Hampaiden välissä naksuessa sitkoksesta ei ollut tietoakaan. Hyvin heilutellut lihat lämpenivät mureaksi kokonaisuudeksi. Kumihansikkailla ei olisi kosketeltu, mutta haarukasta miellään haukattiin. Elämä on erikoista, eikä nilviäisen kuolema sen kiehtovampaa.