Currently browsing category

Uncategorized

Keskiviikon kahvi perjantaina

Huomasin itseni perustelemassa mahdollisimman saastuttavan ja tilaa vievän auton ostamista vastaiskuna metrolle kävelessä kastuneille varpaille. Note to self: kiihdytä ilmastomuutosta, Facebook päivitys …

Iltahuijaus

Silmät ristissä. Perustelen itselleni, miksi hetken vielä jaksaa odottaa videon latautumista. Ja tiedoston työntymistä tikulle. Ikään kuin tikulle ei olisi muuta käyttöä, …

Kielipeliä

Tasapainoilua. Intohimoista työsarkaa ja kuluttavaa kotielämää. Vai toisin päin? Viimeisten vuosien blogihiljaisuus ja sosiaalisen median epäsosialisoiva vaikutus hivelee piikkiruoskana jalkapohjia. Propellipäinen puuhaaminen …

Työelämän laaduntarkkailua

Tuöelämässä suomalainen on pinkeä, kovan muotoinen ja helposti ennustettava. Siinä, missä virolainen kollega ryöpsähtää. Ennakoitava, jokseenkin määrämuotoinen kikkare on vaatii hikoiluttavaa työstämistä, …

Post-moderni tekokirjoitus

Puolen vuoden hiljaselo on saanut sakkausnopeudessa kompuroinnin nopeaan nousukiitoon. Aamuherätys 05:55 ei tuota enää fyysistä tuskaa. Muutaman venyttelykierrähdyksen kautta uskomattomaan auringonpaisteeseen ja …

Tämän polun anatomia

Lyijykynällä hahmotellun tienpäähän piirretty polku on alkanut. Pakonomaisesti olemassaoloaan itselleen uskotellut kirjoitusalusta on elänyt aikuiselämän yhdessä. Ensin kiivaasti kasvaen. Seuraavaksi agressiivisesti itseään …

Perjantaipull(a/o) ja palkitsemismekanismi

Reklamaatiokäsittelyiden käsirysyvälttely keskeytyy lempeään esitykseen. Kaksikymmentä naamaa paistaa epätietämättömänä aurinkona. Tässä on potentiaalia – matkasaarnaaja touhottaa. Antamatta ymmärtää, mitä ilmastoinniltaan alimitoitetun tilan …

Torstailinja

Keskellä kaikkeuden käryä, istuin odottamassa. Hiljaista päivää, jolloin näitä juhlia ei olisi vietetty, jolloin näitä kestejä ei olisi kestitty. Odotin kuuta ja …

Lapsen arkipäivä

Pieni päivä pienen kanssa. Toinen hetki torilla. Pieni pyyhältää pysähtymättä. Lahje – ja leikkipuiston hiekkalaatikko jättävät parketille rahisevan muiston. Aiemmin päivällä koju …

Huomenta

Yöhön hiipiessä ei ole yksinäistä hetkeä. Ei palavaa kiihkoa, polttopullon leimua. On elollisia olentoja, heristeleviä herättimiä. Ja yksi, kotiinpaluun kultainen kesyttäjä.