Kevätsade kastelee Soul Kitchenin ruokkimia ajatuksia. Hypähdys pyörästä tasaiselle meinaa horjauttaa. Nautinnollinen musiikki tulvii korviin. Country on kaukana, mutta mustanpuhuva pianisti virnistää seinältä. Nakkisoppaa ja ritiseviä ribs’ejä. Aitoa tavaraa extra suolalla. Epäaidon lapsen päiväuni on päättynyt.

It’s another tequila sunrise
Starin’ slowly ‘cross the sky, said goodbye.

Sekava keskustelu poukkoilee aiheista ääriin. Valtaisa Aleksis Kiven peruskoulu herättää puhuttelevia ajatuksia, mutta päätän pitää puheen itselläni. En edes tiedä mistä sanoisin, olen kadottanut asiayhteyden. Kerran olen kompleksissa käynyt. Unohtanut syyn ja seurauksen.

Take another shot of courage
Wonder why the right words never come
You just get numb

Kuuntelen tarinaa lumoutuneena. Maailman äärilaidat kohtaavat öisellä kujalla. Kaikki on niin luonnollista, kuin töpselin laittaisi seinään. Edes adapteria ei tarvita.

It’s another tequila sunrise
this old world still looks the same
Another frame…

The Eagles: Tequila Sunrise

Suojaisen kulman sipulit ovat puskeneet tulppaanin varret esiin. Kukat ovat selvinneet nupuille. Äkäinen fasaani ei ole ehtinyt kaapia sipuleita maasta. Ehkä tänä keväänä meidän onni oli naapureiden riesa.

Hätäinen sade on saanut nurmikon vihertämään. Laiska jänis odottaa lähtölaukausta omenapuun varjossa. Aurinko säkenöi ilosanomaa taivaalta, mutta jänis värisee tuulessa. On kylmä.

Haluan ulos, mutta pitäisi tehdä kevään viimeiset koulutehtävät. Niin paljon mieluummin lukisin kirjan loppuun, laiskottelisin kerrankin riippukeinussa. Siinä, jota koskaan ei ole laitettu roikkumaan.