Archive for the ‘Milano’ Category

Tavallinen elämä

Monday, October 19th, 2009

Istumme pitkää perjantain illallista. Primon asemaa ajanut tuhti pasta con salsiccia on loppusuoralla, kun hajoavan ruumiin makea tuoksu alkaa vihdoin haihtua.

Hetkeä aiemmin perulainen, vuosia laittomana siirtolaisena perheelle työskennellyt pyöreä intiaani on pusertanut poimuttuvan niskansa hikikarpaloille. Vieressä, Roger Mooren skottienglantia puhuvan, Sean Conneryn partatyylillä harmaantuvan italialaisen kemikaaliyhtiön ex-johtajan hiljaisen äänen jokaisessa sanassa on enemmän asiaa, kuin keskiverto italon elämäntarinassa. Ranskalais-kreikkalainen illallisen ilopilleri ja huonosti tyttärensä asunnossa harjoitettua salasuhdetta peitellyt kemikaalijohtajan vaimo pyytää Mercedes Benzillä kouluun ajelevaa kommunistitytärtään hankkimaan jälkikasvua. Vauvat kun ovat niin suloisia.

Illallinen etenee. Jäljellä on jäätelö, huurteinen tai aamun kuurteinen heikko humala - auton avainten arvonta. Kuusikymppisen kemikaalijohtajan tarkka katse liikkuu rauhallisesti. Kuin odottaen sitä hetkeä, kun sairauden mädännyttämän ruumiin oikea puoli tavoittaa aivot, ja rullatuolin voi vaihtaa sinkkisänkyyn.

Muistoja abstraktista rinnakkaistodellisuudesta

Sunday, September 7th, 2008

Miltä elämä tuntuisi, jos jääkaapista löytyisi viisi senttilitraa Moskovskaja vodkaa, ”imported from the U.S.S.R” –etiketillä? Luottaisitko, ettei kananmunista löytyisi rapisevaa yllätystä, tai ettei kirnuvoi hulmahtaisi härskiintyneenä sisään sieraimistasi?

Cucina Italiana on osaltaan elämys, mutta verrattuna ajan patinoimiin Neuvostoliiton export-tuotteisiin nostalgia iskee aikakautta elämättömään kovemmin kuin Tapani Kansan ja Matti Nykäsen kossuvissyn kesyttämä debyytti duetto. Elämä ilman kulausta Kaukasuksen väkiviinasta ei ehkä olisi laiffia. Toisaalta, olisiko kumpaakaan juoman jälkeen?

Extempore explained

Saturday, September 6th, 2008

Extempore (adj.) – with little or no preparation or forethought
(Google: define extempore)

Auringonpilkkujen pilkahtelemaan perjantaihin ei pitäisi kuulua yllätyksiä. Suunnitelma lauantaityöskentelystä ja myöhäisillan mökkiviikonlopusta liihottelee leppoisassa myötätuulessa. Kunnes kello kolmetoista päätän lähteä Milanoon.

Saattaisi liika suunnittelu saada hiukset harmaantumaan, mutta kolme tuntia osoittautuu riittäväksi tuuppautua työpaikalta luukkuun laukkua pakkaamaan ja edelleen koneeseen kuorsaamaan. Hetkeä myöhemmin päivä maalailee mielikuvia. Lento Milanoon lähtee portilta 13 – kotimaan terminaalista.

Kosmista säteilyä Olkiluodossa

Friday, August 15th, 2008

Ydinvoiman lisärakentaminen kuumentaa vihreän voiman tunteita. Vääntömomenttia tilanteeseen tuo punahallitusta helpomman herjan kohteeksi pääsevät porvaripuolueet.

Greenpeace sotkee murot ja vellit sekaisin: Katainen on asettanut selvän tavoitteen ydinvoiman lisäämiselle, mutta ei konkreettisia tavoitteita ilmastopäästöjen tai tuontiriippuvuuden vähentämiselle saati energiansäästölle, Greenpeacen ydinvoimavastaava Lauri Myllyvirta sanoo. Energiatuotannon lisäämisellä kuitenkin pyritään paikkamaan juuri tuontienergiaa, jonka hinta jatkossa ei ainakaan tule laskemaan.

Jos ydinvoima on ideana vastustettava ratkaisu energiatuotannon lisäämiseen, kulutuksen vähentäminen on vähintään utopistinen ajatus. Yksilötasolla sähkön säännöstely tuskin tulee kysymykseen. Harvalla imuri vaihtuisi moppiin tai liesi takapihan nuotioon. Televisiosta luopuneita en itseni lisäksi tunne yhtäkään. Vastaavasti teollisuuden energiatarpeeseen on turha kajota. Perusedellytykset ihmisten työllistämiselle turhan kovien kustannusten maassa ovat jo valmiiksi huonot. Vaatimukset lisäinvestoinneista pienemmän energiakulutuksen laitteisiin saati paperitehtaiden päivittämisestä kuulostavat vaatimukselta laittaa lappu luukulle.

Toistakymmentä vuotta sitten kansanäänestys pysäytti sähköntuotannon kaikissa Italian ydinvoimaloissa. Maa ajautui energiakriisiin, uusiutuvat luonnonvarat eivät riittäneetkään ylläpitämään kotitalouksia teollisuudesta puhumattakaan. Pelastaja löytyi kuitenkin läheltä, heti rajan takana vesihöyryä taivaalle puksuttavat ranskalaiset ydinvoimalat olivat halpa vaihtoehto tuoda sähköä paikkaamaan omien ydinvoimaloiden menetystä.

Nykyään vuosien takaisesta halvasta energiasta ei ole tietoakaan. Omat ydinvoimalat rapistuvat käyttämättömänä käsiin. Ranskalaiset sen sijaan nauttivat rahakkaasta tilanteesta. Suomessa päähallituspuolueet linjaavat erilaisia näkemyksiä ydinvoiman rakentamisesta vientiä varten. Nyt on kuitenkin aika päättää meidän (tai teidän) tulevaisuudesta. Kun kehittyvät kansantaloudet nousevat perinteisesti globaalia taloutta pyörittäneiden maiden ohi, artisella maakaistaleellamme ei ole nykyistäkään vähää elinedellytyksiä. Energia ja vesi ovat tulevaisuuden arvokkainta kauppatavaraa. Jos jeesustelijat eivät uskalla hyödyntää tilaisuutta nyt, uppoavasta laivasta on turha lähteä pelastusveneellä maailmalle myöhemmin.

Toisinaan tunteiden - ja kansalaisten ei pidä antaa päättää tulevaisuudestaan. Maailma tarvitsee puhtaampaa energiaa, ei energian vähentämistä.

Vastuuvapauslauseke: Kirjoittaja on Greenpeace -järjestön rahallinen tukija, mutta harkitsee vakavasti lahjoitusten välitöntä lopettamista.

Kokemuksia kolhoosin takaa

Friday, August 15th, 2008

Sateinen ilta Milanon ympäristössä päättyy odotetusti. Yli toistakymmentä vuotta menuaan muuttamattomalta ravintolalta voi odottaa paljon. McDonalds -tyylistä yllätyksettömyyttä, Mikkelin ravintoloiden nuukahtanutta sisustusta sekä Kallion kantakapakan harmaasieppoa.

Kauniisti ajaltuihin viiksiin pukeutunut herrasmies tervehtii tuttavallisesti tulijoita, mutta lyhyen hetken päästä muistaa neidin yli 10 vuoden takaisen kanta-asiaskoinnin. Pettymys on kuitenkin suuri. Jälkiruokavalikoimaa on laajennettu yhdellä arkitikkelilla. Pienen kylän kortteriravintola ei ehkä vedä vertoja atomi-tasolla työskenteleville gourmet-köökeille, mutta hurmaa nahistuneella aitoudellaan ja limakalvojen hermostoa hyväilevillä antimilla kupunsa pyöreäksi syöneen.

Onneksi sateevarjo sattui matkalta mukaan.

Samaan aikaan toisaalla arktisen agressiivinen ja yksinkertaisesti artikuloitava sade on piessyt kaktusfarmin uuteen ulottuvuuteen. Toimintalogiikaltaan epämääräisen, parisenkymmentä minuuttia maailmaa häiriköineen orgaanisen sprinklerin tuotos ajelehtii kulmakunnan kaduilla. Yksittäiset epätoivoiset uikuttavat uivansa, vaikka vettä riittää hätäisesti nilkkojen yläpuolelle.

Maastoautosta vetinen maailma on vapaampi - kasvihuonekaasutuksenkin kustannuksella. Kotona kuitenkin kaktusten kova kohtalo osoittautuu suurimmaksi murheeksi, vaikka kellarin lattialla lainehtii ylimääräinen sentti suolatonta.

Maaima ei ole tasapainoinen paikka. Salaojituksen uudistus on viivästynyt yli-innokkaiden puutarhatöiden takia. Joet kuitenkin tulvivat, koska ympäristöaktivistit vastustavat jokien puhdistusta kaatuneiden puiden rungoista. Eihän luonnonmukaisella homeella ole muuten paikkaa elää.