Yöhön hiipiessä ei ole yksinäistä hetkeä. Ei palavaa kiihkoa, polttopullon leimua. On elollisia olentoja, heristeleviä herättimiä. Ja yksi, kotiinpaluun kultainen kesyttäjä.

“Nuoret ovat lokkeja.”

80-vuotiaan näkököinen viisikymppinen ei ymmärrä suhteettomuutta pohtiessaan, miten 28-vuotias voi näyttää teini-ikäiseltä. Tarot-kortti ei kertonut totuutta, mutta rypytetty ja roiskeella rusketettu keski-ikäinen halusi näyttää nuorelta, vain pysyäkseen ignoranttina lähestyvälle kuoppamaan pysyväispysäköintipaikalle.

“Jos lokit munivat ja syntyvät rannikolla…”

Lukuisat hikikarpalot pirskahtelevat nahkean ihon ja ilmankosteudessa kylpevän paidan välitilaan. Maltillista, mutta kiihtyvää vauhtia tipahtavat jääpalat loiskauttavat negronia yli laidan. Sierain värähtää. On aika aperitivon.

“…päätyvätkö vanhat kaatopaikalle ruokailemaan?”

Hellekilvoittelun innoittama kansa punertaa. Niska, nenä ja käsivarret. Jokainen osa perusteellisesti, eri perusteella.

Elämän tähtihetkien virvoittama todellisuus palautuu päivästä toiseen alitajunnasta tietoisuuteen. Päivä ei seuraa toista. Tuntien rykelmät noudattavat satunnaisotannan sinfoniaa. Aika kuluu todellisuudessa, jossa tylsistyminen on epätietoisuudesta ahdistuvien ammattisairaus. Täydellisen elämän salaisuus on yksinkertainen: leikkaa poninhäntä pois puutarhasaksilla.

On päiviä, jolloin ei tiedä mistä aloittaa. Ja on päiviä, jolloin savotta on hoidettu ennen kuin vesuri on löytynyt liiteristä. Kotimaan matkailusta unelmoivana päätin suunnata suunnitelmat ulkomaille.

Päätösprosessin liukasteet olivat jääneet hankkimatta, kun ensimmäinen utopia kohtasi ajatusvirheen. Kolme viikkoa vai kaksi viikkoa? Pohjoiseen vai etelään? Kaupunkiin vai maaseudulle? Kesäkuussa vai syyskussa?

Liikekannallepanon kannalta olennaiset attribuutit taipuilevat kuin Bilbaon Guggenheim-museon titaanista valettu seinä. Maailma on kompleksi, mutta liiketoimintastrategiat tuntuvat höyhenen keveiltä päätöksiltä tasapainoisen kesäloman alkumetrien ajatuksiin verrattuna.

Pienen aivokapasiteettiripuloinnin jälkeen valkaistu paperi oli mustekynän tuhruista rusehtunut. Hyvää yötä.