Torstailinja

Keskellä kaikkeuden käryä, istuin odottamassa. Hiljaista päivää, jolloin näitä juhlia ei olisi vietetty, jolloin näitä kestejä ei olisi kestitty. Odotin kuuta ja yötöntä päivää, jolloin kokonaisuus olisi kasassa, yhdessä kauniissa paketissa, kaikkien äänestettävänä. Mutta päivää ei tullut. Yö ei vyörynyt, eikä olo kadonnut eksyneestä palkka-autoilijasta metriä pidemmälle.

Siinä hetken syötyäni, hetken pohdittuani, totesin. Ei sen kauniimpaa, kuin karu elämä. Pienessä hetkessä, hetkessä jonoa, hetkessä jonottavaista, vilkasta autoilijaa.