Kohokohtia pienessä kylässä

Myrskyisä yksinpuhelu posliinilla muistuttaa elämän vaietuista, mutta arkisista kohokohdista. Vaikka pusertaminen ei poikkeaisi alatiesynnytyksen traumoista, on olotilan helpotus usein orgastinen. Varsinainen yhdistelmä kipua ja magiaa jota muualta ei löydy, joista kuitenkin särmikkäämmissäkin soppakunnissa syyttä hiljennytään.

Juonimatka ylämäkeä pieneen kylään ei osoittaudu punotun suunnitelman vahvuiseksi. Lapsi ei nukahda autoon. Korttelin kokoinen paikkakunta avautuu kuitenkin keitaaksi keskellä runsasta kasvillisuutta.

Silmien hieraisu ei riitä paljastamaan aivosolujen toimintakuntoa, kun oven takaa paljastuvat iäkkäämpi ranskalainen rouva pitämässä putiikkia, botoksilla ja silikonilla muovailtu ex-pornotähteä muistuttava italialainen wannabe-miljonääri sekä harvahiuksinen, mutta sievällä pensselissä piirretty new yorkilainen dekkaristi hermolepuutuksella seuranaan huppariin pukeutunut kääpiövillakoira. Kun sisään soppaan astelee saksalainen turisti mursuviiksissä, paikalta puuttuvat enää nahkahousut, torvisoittokunta ja vanhempien saunan ikkunalle unohtunut pinkki ja hötkyvä jättiläisdildo.

Vaikka matkaa ei tehtäisi käsikranaatti kädessä, saattavat roiskeet muuttua mutakylvyksi tapahtumapaikan laidoilla. Itse aitiossa voi aistia todellista toiminnan tunnelmaa, mutta posliinille pääsyä voi katsoa kahdesta kulmasta. Toisia helpottaa, toisia heikottaa.

Mutta mitä tapahtui pienessä putiikissa?

Väänsikö rouva tortun lattialla, suliko suivaantunut botox-hymy tuikkiville nappisilmille, iloitsiko hermomatkaaja iloista jälleennäkemistä käytetyksi luulemansa jättiläisdildon kanssa, vai vetikö germaani nahkaa aurinkovoidellulle nahalle? Sitä ei edes Nikke Knatterton voi tietää.