Hiljainen maa

Hiljaa. Hiljaa.

Lauantaiaamun riksahdus kaikuu soseutetusta päästä onteloita pitkin hartauteen hiljentyneille seinille. Lapsiperheen aikainen viikonloppu on vaihtunut edellisen illan maulta muistuttavaksi röyhtäykseksi. Makuuhuoneen seisova ilma muodostaa muurin inhimillisen erehdyksen – lyhyeksi jääneen yöunen ja puolenpäivän aamuvirkun shoppailijan välille.

Joulun kellot kajahtaa.

Maljakosta koristellun joulukuusen valot välähtävät illan hämärtyessä. Joulukonsertti Johanneksen kirkossa saa ihmismassan muistuttamaan päämäärätiedotonta karjalaumaa. Tungos yltyy massiivisiin mittoihin keskikäytävällä. Pelokkaina poukkoilijat metsästävät istumapaikkoja. Vain huomatakseen istuduttuaan, että puolet paikoista on vielä täyttämättä tuntia ennen konsertin alkua.

Kautta avaruuksien…

Matka suuntaa atmosfäärin kautta Milanoon. Aattoa enteilevä pakkausmenetelmä muuttaa matkaajan pukki partasuun kuriiriksi. Vaikka grand old man itse ei esiinny eteläisemmässä ilmapiirissa, paketoitu käärö saanee paketteja poikineen.

Kurkku glögiin kyllästyneenä silmät harottavat ristikkoa tyhjällä ruudulla. Hitaan kirjoittamisen liukastuseste – väsymys – ei ota haihtuakseen. Eikä aikamatka sohvan ja sängyn välillä ole mahdottomuus, vaikka ruho onkin jo siirtynyt horisontin suuntaiseen, relaksoituneeseen ulottuvuuteen.