Espresson mittaisia ajatuksia

Kirjahylly ostamatta. Taulut ripustamatta. Verhot tankoa odottamassa. Ja ajatukset jäsentyneinä lauseen mittaisiksi itseilmaisun jokamiesluokan painajaisiksi.

Aikarauta ei ole vain kosminen kapistus, kaappikello tai post-modernin maailmankaikkeuden täyteen vauhtiin kiihdytetty mielikuvitushidastin. Se ei ole taikakone eläimelliseen elämään, vaikka nupista viisarin viistokulmaan pysäyttäisi.

Kasa kirjallisuutta kertyy syventyviä silmiä rivakampaan rytmiin. Hiljainen iltapäivä haluaa vetää peiton korville ja keskittyä – ei mihinkään. Ajatuksen juova harhailee sokkona moottoritiellä. Pätkittynä pieneen muottiin, maailmankuvaa muokkaaviin statuspäivityksiin.

Time weights down on you like an old, ambiguous dream. You keep on moving, trying to slip through it. But even if you go to the ends of the earth, you won’t be able to escape it. Still, you have to go there – to the edge of the world. There’s something you can’t do unless you get there.

- Haruki Murakami, Kafka on the Shore