Parkkipaikalla

Auton takalasi huurtuu. Parkkipaikan kulmalla on hiljaista, mutta sivuikkunoista heijastuvat hämärät hahmot hääräävät autossa.

Hetkeä aikaisemmin kaupan kassalta on tarttunut mukaan kaikki lipevään aamutoimeen tarvittavat huoltovälineet. Rasvaa pellille ja jähmeästi heilahtelevia helluntalaisen huokaisuja – pekonia ja nakkimakkaroita. Hitaat askeleet vievät epävarmasti kohti satunnaisen epäsäännöllisesti heilahtelevaa automobiilia.

Pysähdyn takaoven viereen. Haluan yllättää, mutta juuri kun olen tarttumaisillani kahvaan, ovea raotetaan. Nöyränä otan paketin vastaan. Neljä nopeaa askelta, kolme metriä. Tiputan lämmintä ulostetta tihkuvan vaipan roskiin ja hyppään rattiin.