Auton takalasi huurtuu. Parkkipaikan kulmalla on hiljaista, mutta sivuikkunoista heijastuvat hämärät hahmot hääräävät autossa.

Hetkeä aikaisemmin kaupan kassalta on tarttunut mukaan kaikki lipevään aamutoimeen tarvittavat huoltovälineet. Rasvaa pellille ja jähmeästi heilahtelevia helluntalaisen huokaisuja - pekonia ja nakkimakkaroita. Hitaat askeleet vievät epävarmasti kohti satunnaisen epäsäännöllisesti heilahtelevaa automobiilia.

Pysähdyn takaoven viereen. Haluan yllättää, mutta juuri kun olen tarttumaisillani kahvaan, ovea raotetaan. Nöyränä otan paketin vastaan. Neljä nopeaa askelta, kolme metriä. Tiputan lämmintä ulostetta tihkuvan vaipan roskiin ja hyppään rattiin.

Pyöräytän kitkeränmakeaa savua poskesta toiseen. Alkuillan puuroutunut pikapaistos odottaa käsittelyä keittiössä. Vielä hetki, heilautan portin hiljaiseen kierteeseen ennen kulausta. Mielikuvamaailmassa matkustan mökillä, saunon silmittömästi suvessa, naivisti välttelen navetan onnetonta odouria.

Kaatumaisillaan keikkuvan kirjapinon kolahdus korjaa ajatuksen kotiin. Laimeasti lämmin maito syöksyy sieraimeen. Korjaan luuni lattialta. On aika siirtyä sängylle.

Orgastinen elämys viilettää suun ja nielun limakalvoilla. Hitaat minuutit haluavat venyä tunneiksi. Kalalaatikko on kaukana.

Joka ilta on sopiva ilta take away sushille.

Lasi punaista, ja limainen liikemies ideoi kesän kuultavassa iltahämärässä. Vaaleanpunainen kauluspaita ja käärityt hihat lepäävät musteen tuoksuisella näppäimistöllä. Paljaat jalat hyväilevat pienin käsin solmittua mattoa.

Irstas ihminen ei ajattele. Tulivuoren purkauksen voimalla sysähtelevät ajatukset nousevat lentoon kuin parvi kiimaisia naaraskotkia, vain hetkeä myöhemmin läsähtäen maahan ulvovan lokin ulosteena. Ideoiden hautausmaalle ei ole matkaa. Mutta nihkeän loppukesän illan päättymiseen on.

Ja aurinko nousee.

Kesäloman lomitus tökkii. Sormi eksyy puolivillaisesti kesämoodiin modatun puhelimen piilottamatta jääneelle viestinvälitysnäppäimelle. Kilometrimäärässä hiljaisen, desibeleissä sitäkin syövemmän kesärentoutuksen onnistumisen huomaa helposti: tyhjiä tölkkejä kolisevassa aivokuoressa muhii uusia ideoita.

Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin, hän toteaa ja tuhoaa puoliksi kirjoitetun viestin.