Oluttölkki kainalossa, näppäimistö polvilla. Pakaroiden alla narinaton parketti. Hiljainen hetki, ehkä ei niin hektisen päivän päätteeksi. Pieni sankari on nukkumassa, eikä lukemista odottava kirjapino houkuttele hereille hetkeä pidemmäksi.

Huominen sade haisee otsaryppyyn hiostuneessa huokosessa. Parvekkeella ruostuvaa pöytää voisi suojata, lasituksen sulkea. Kipuan kolmekymmentä senttiä ylöspäin. Välipysähdys sohvalle. Uusi kaveri ei ole enää kainalossa. Toiset lähtevät Tallinnaan oluen perään tissejä katsomaan. Toiset lähtevät makuuhuoneeseen maidon perään tissejä kourimaan.

- We talked during the night.
- No. I slept all the night.
- Then you were pretending to be awake.

Muutama viikko siinä projektissa vierähti. Analyysiä, nikkarointia ja niiskutusta. Mitäpä muutakaan sitä mielessä olisi edellisinä kuukausina pyörinyt. Muutamana iltana saattoi olut tai kaksi maistua, sohvan pohjalla mielikuvitustelevisiota tuijotellessa.

Illat hämärtyivät ja viereisen talon ikkunoista alkoivat valot sammua. Kuutamo keikaksi olisi joku voinut väittää, vaikka mitä arkipäiväisemmällä asialla oltiin liikkeellä. Mutta olihan siinä operaatiota useammalle kerrakseen. Uutisia julkaistiin salamyhkäisesti, mutta tasaisen varmasti piinallista ja ah niin pinnallista heikkoutta - epätietoisuutta edistävästi.

Mutta valuivat kuukaudet eteenpäin, ja pukkaa prosessi päätökseen. Neljä viikkoa hiljaiseloa, ja rykäisy. Kesäloma.

Aikainen lauantaiaamun aamiainen. Vaahdotettuja, nopeasti paistettuja munia ja espresso ristretto. Kello on vasta kymmenen, eikä auringottoman aamupäivän aikana ole vaihtoehtoja. Vähän tomaattia, tilliä, raparperia, mansikoita ja kanttarellejä. Ja hallista Rezen tomaattileipää, ahven fileitä, siikaa sekä lohta.

Ekologiset pajukorit kädessä epäekologinen, kolmen minuutin automatka torille shoppailemaan tuntuu vihdoin maaseudun kesältä. Eikä kesälomakaan ole vielä alussa. Maaseudusta puhumattakaan. Experimental kitchen lab ei lepää tänäänkään.