Kotitekoisia hampurilaisia, syksyisiä tunnelmia. Mikä outo päivä.

Orgaaninen pihvi on jauhettu naapurin teurastamossa, tomaatit etelässä, muuten leipätaikinaa ja omasta kaupunkiyrttitarhasta poimittuja mausteita myöden kotitekoinen purilainen pistää suun limakalvot orgastiseen piinaan. Kokkaan harvoin, mutta onnen osuessa kohdalle Gordon Ramsay häpeää hiljaa nurkassa*.

Miellyttävän makukokemuksen jälkeen syksyltä tuntuva terassi, lungo ja pala sunnuntaiaamuksi jäänyttä, ei niin jäätynyttä suklaakakkua. Villasukat jalassa kylmäksi kääntynyt kesä tuntuu karanneen käsistä. Eihän tämän tarinan näin pitänyt kulkea.

*Itseään on niin mukava kehua.

Miten tässä näin kävi? Demokratia ei toimi, tai keskivertokansalaisen älykkyysosamäärä kilpailee samalla pururadalla koppakuoriaisen kanssa.

Kieliä puhumaton rasistinen junttipuolue, joka ei edes vaalikeskustelussa kykene keskustelemaan asiasta (tai sen vierestä) vierittää yhdessä Jeesus-puolueen sekä yksittäisen ex-papin kanssa kanssa paikkoja parlamenttiin. Tyhmä ei opi, että asialle pitäsi laittaa asiantuntija. Tai edes edustavia ihmisiä.

Mutta vaaleja tulee, vaaleja menee. Loppupeleissä maailma muuttuu lobbaamisella, parlamentaarinen näennäisedustajisto kun lopulta hoitaa vain leimasimen virkaa.

Soul Kitchenin rennossa perjantai-illassa naapuripöydästä kuului epämääräistä örinää. Parikymppinen tyllerö julisti lievähköä, liioittelun täyteistä tarinaa Serbian turistinähtävyyksistä.

Cagati in mano e datti uno schiaffo*, teki mieli todeta.

* Paskanna kämmenellesi ja läimäytä litsari poskellesi