Kodin rakentaminen on kuin peukalon huitominen lekalla. Tulos on takuuvarma, prosessi kivulias, mutta turvotuksen jälkeen tulos on selkeästi entistä muokatumpi.

Aiemmassa yksiössä tilanpuute sai kirjakasan näyttämään suurelta. Uudessa asunnossa pääsin helposti miellyttävään tulokseen: voin jatkaa kirjojen rohmuamista.

Työ media-alalla on mukavaa. Sunnuntaipuhteiden ohessa saattaa näytölle näpsähtää Vauva-lehden vanhemmuustesti. Jos testintekijöitä on uskominen, tälläinen minä olisin:

Boheemivanhempi

Suhtautumisesi lapsen kasvattamiseen on melko huoletonta. D-vitamiini jää silloin tällöin antamatta, mutta toisaalta lapsi osaa viisivuotiaana mennä kavereiden luokse bussilla. Lapsi ei ole sinulle syy tehdä erityisempiä elämänmuutoksia: hän kulkee mukana vaikka Roskildeen, jos matka sinne vie.

Hyvät puolet: lapsesta tulee itsenäinen.

Huonot puolet: oletko ihan varma, että lapsi tykkää Roskildesta?

Vanhoja valokuvia ei pitäisi katsoa. Hiljentyneissä raunioissa ei kehtaisi riehua, mutta sulkimen voisi antaa laulaa lohdutonta maisemaa muistikortille. Alkuinnostuksen saattelemana sekin harrastus kauniina kuopattiin. Mutta aavemaisen hiljaiset hetket eivät unohdu. Vielä etsin käsiini sen hylätyn talon.

Lievennyspalaveri-iltapäivän jälkeen kiihdytyspalaverifiilistelyä. Toisen voisin tiputtaa. Hetkeä myöhemmin borsh ja kuha saivat kaverikseen armanjakkiin hukutetun taikina töttörön. Isoäidin illallisesta olisi tullut parempi, jos olisin jättänyt käymättä Ekbergin kautta. Mutta nuorena oppii. Ehkä kaikkea vanhaa* kannata käyttää.

* Viitaten Ekbergin perinteikkääseen (?) tapaan tehdä Etelä-Italian imeliä herkkuja

Rakkaat urkkijat, tietoyhteiskunnan edälläkävijät, arvoisat lainsäätäjät. Kun Suomi päätyy otsikoihin ulkomailla, irti ei voi olla kuin manalan nurkan villakoirat tai itse pääpirun sammakoita syöksevä lauantaiaamun röyhtäisy.

On kieltämättä naivia olla ajattelematta etteikö takapajuisessa, säteilevää muovikuoritettua metallimassaa maailmalle syytävässä maassa olisi teollisuusvakoilua. Mutta presidentille esiteltävä, eittämättä astetta naivimpi sähköinen tietosuojalaki linjaa kotikulmien teollisuusvakoilijat auttamattomiksi käsipuoliksi. Jos mieleen ei ole aiemmin tullut vähemmän kiinnijäämiselle riskialttiita tiedontoimitustapoja kuin työsähköposti, ohessa vinkkejä kotikutoisille teollisuusvakoilijoille:
- kirje
- faksi (ja telex?)
- kopiokone
- kynä + a4
- omat aivot / muisti
- msn
- ups, fedex…
- sms
- gmail
- puhe
- puhelin

Uusia urkintalakeja odotellessa voitte vaikka kommentoida listasta puuttuvia viestintämenetelmiä. Tai nostaa naaman näytöltä ja lähteä ulkoilemaan urkintavapaaseen ympäristöön.