Istuin ämmä-junassa Kannelmäestä kiepin kautta Kamppiin. Ruosteen karistessa kirskuvista päätepysäkin jarruista avasi viiksimies suunsa.
- Minusta tuo SRV:n mainoslakana on hyvin mauton, hän totesi.
- Näyttäisikö rakennusmonttu sitten paremmalta, vaimo naljaili.

Tämä on vasta alkusoittoa, musiikkitalon työmään poikkeuksellisen osuva mainoslause totesi.

Painava objekti heilahti takavasemmalta. Tehokkaan duunarin pieni pää nytkähti epävarmasti etukenoon. Ruumis lytistyi voittamattomassa paineessa, raajat poksahtelivat pois paikoiltaan. Enää ei kantaisi yhtään kuormaa. Hetken hurmoksessa ei kuitenkaan tuntenut kivun viiltävä voimaa. Rannekellon sekunnit söivät toisiaan, minuutit loksahtelivat eteenpäin. Pieni työläinen sätki raajattomana kirkkaalla pinnalla.

Samaan aikaan toisaalla kukko polki santaa koivistaan. Uho yltyi itsevarmaksi kulaukseksi suoraan suulta. Magyar Feher Bor upposi kokemattomaan kitaan, ketään kainostelematta. Teini-ikäisen ekonomiopiskelijan alkupalkkaunelmat hukkuivat sylkykupin salivaan.

Toisaalla kellarin lattialla vaeltanut muurahainen oli päässyt hengestään.