Kun elokuva luuli olevansa uhri

Maailman mediateollisuus vapisee vetelillä polvilla, vaikka lakimiesarmeijaa on voideltu eittämättä sievoisilla summilla. Ruotsin The Pirate Bay oikeudenkäynti on farssina luokkaa rankemmasta reiästä. Nihkeiden näppäimistöjen takaa pitäisi saada syytetyt vastaamaan väitetyistä rikoksista, joita muumioitunut oikeuslaitos tuskin edes ymmärtää. Mutta todellisuudessa kyse ei ole edes rahasta. Oikeudenkäynti on vain tekohengitystä yritysten omiin epäonnistumisiin.

Immateriaalioikeuksia lievästi (?) loukkaavat ovat sinänsä sivuseikka. “Näitä yrityksiä maailma ei enää tarvitse” -luokkaan vapaaehtoisesti vaihtaneet elokuva- ja musiikkiyhtiöt ovat yksinkertaisesti kykenemättömiä uudistumaan maailman muuttumisen mukana. Miksei huonon johtajan pää ole pölkyllä? Ihan kun maailmassa ei muuten olisi kuluttajalle ilmaisia, mutta muuten erittäin tuottavia palveluita olemassa.