Luisuva lumikola

Hiljaisen viikon heikentyneet signaalit eivät kanna juuri neljää seinää kauemmas. Tarpeettomasti venynyt vatsalaukku ei viitsi purupoluille vääntäytyä. Väsyneet iltapäivähetket seuraavat toisiaan, kunnes on aika taas nukkua.

Arkiseksi ehostettu eepos on aluillaan. Myyttiset tehtävät seuraavat toisiaan, odottavat ulkona. Hyökkään haasteeseen kuin lumikolalla aamuauringon härmäämään ruohotuheroon.

Ripaus sileää luisua ja liukkaita sanoja. Uusia ideoita, varastettuja vanhoja, kierrätettyjä kaluja. Pitkä loma ei puuduta. Vaikka antoi aihetta ajatella.