Väsynyt viikko vetelee viimeisiään. Perjantaiaamu paljastuu kiitoradan kohinaan. Vihdoin. Ei sillä, etteikö Tampere olisi ollut tervetullut toisinto hidastuneesta ajatuksenjuoksusta.

Urkkimiskiimassa värisevä kansa sai verotietonsa. Myötähäpeän määrä lannistaa.

Aamuyön uninen ajatus herättää nenän kohmelosta. Hiljaa virtaa ilma avoimesta ikkunasta. Kudoksista kasattu rutiseva rööri on jäänyt paitsioon peitolta. Kampean kylmän peiton päälleni. Koriseva kuorsaus kaikkoaa kuvitelmista. Unelmilta en ehtinyt todellisuutta tervehtiä.