Taivaankansi iltaruskossa

Tummanpuhuvat, hiljaa ilmaa halkovat jättiläiset seisovat rannalla. Siipi heilahtaa kohti horisonttia paljastaen kokonaisuuden kauniin kuvan. Iltakajon viimehetkien valonsäteissä kylpevät tuulimyllyt toivottavat tulijan tervetulleeksi. Näky ei seisauta sydäntä. Se saa hengityksen hidastumaan, silmäkulman nykimään kohti kaartuvaa taivaankantta.

Rauhallinen olemus ottaa paikkansa arastelevassa yhteiskunnassa. Kuin Don Quijote vihdoin kumartuisi viisaammalleen.