Populismin aallonharjalla

Osanotot Kauhajoen ikävän tapauksen vuoksi poukkoilevat maailmalta iltapäivälehtien sivuille. Usean nuoren hengen vaatinut tragedia on ikävä, mutta ajoitus täydellinen. Poliitikkojen olisi syytä hykerrellä vaalijuoksun lähtökuopissa.

Murhaajaa kuulustelleeseen poliisiin luodaan tuimia katseita. Sisäministeri Holmlundia vaaditaan eroamaan. Aseita halutaan kontrolloida. Rekistereitä pitäisi perustaa. Jokaista netin käyttäjää syynätä. Yksilön vapautta halutaan rajoittaa. Vasemmisto paukuttaa oikeistohallituksen kyvyttömyyttä. Kaksi päivää ovat kuin populistin kiihkeästä kiimaunesta. Realismin rajamaa vain jää ruudintuhruiseen korpimetsään. Tiheästi aseistetusta maasta voidaan poistaa jokainen liipasimesta laukeava. Mutta olisiko psykopaatti jättänyt puukottamatta kahta sattumanvaraista sivullista Rovaniemellä?

Jälkikäteen on helppo osoitella asianomaisia. Mutta poliisi ei ole psykologi, eikä ongelma ole internet. Ajattelitko, että 97 prosenttia 15-45 -vuotiaista käyttää nettiä viikottain? Jos ongelma on siellä, tämän yhteisöllisen kanavan seuraajana sinäkin kuulut luokkaan: murhaaja.

Metsään on menty monessa. Mutta aihe agitoi populistista poliitikointia. Vihdoin on aihetta syyttää, vaatia nopeaa muutosta, väittää itse toimineensa paremmin. Yksi vain unohtuu sisiliskojen suusta: koulusurma ei ole politiikkaa. Ajatuksia edustajilta? Ei. Jokainen paheksumisesta huolimatta populisoiva syyllistyy sylkykupin arvoiseen äänten kalasteluun.

Ehkä se olisi jo aika myöntää. Ongelma ei ole yhteiskunta tai yksilö. Väkivaltaisuuteen taipuva synkistelijä istuu pimeän perukan perimässä. Onko ylipainon, verisuonitautien ja mielisairauksien riivaama pohjoinen ihmisen asuinpaikka?