SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on syyttänyt hallitusta toimettomuudesta metsäteollisuuden kriisissä (YLE).

Ehkä hallitus on hidastellut, ehkä ei. Syytös on silti väärä. Ratkaisu ei ole työryhmä.

Työryhmä tarkoittaa kankeutta. Ja kankeus tarkoittaa ettei asia edisty. Solidaarisuuskyyneitä vieritellessä vuosituhat on vierähtänyt. Työtön on kuollut ja kuopattu.

Päätös tehdään tässä ja nyt. Verot alas, yrittäjien tuki ylös, työttömien alas. Pieni kopautus nuijaan. Ja uusi case kehiin. Ei se niin vaikeata ole, jos ensin lopettaa itkemisen.

Syksyinen tuoksu tulvahtaa ovenraosta. Helakkana punastelevat kotipihan omenat tervehtivät Kallion kolossa. Tuoksu saa lapsuuden tulvimaan mieleen. Kauniin kuultavan syyssään, kirpeänä pistelevän aamuruskon. Sen kauniin ajan, jolloin yöhalla ei eksyttänyt kesää talvelta. Eikä sade piessyt päivätolkulla pesemättömiä katuja.

Omenapiirakan tuoksu leijaili valtoimesti ympäri kadunkulmia. Alkanutta lukukautta edistämään ostettu reppu tipahti kodin kulmille, kyökin aarteiden kadotessa kuin kuumille kiville. Elämä oli helppoa ja huoletonta. Kuin vasemmalla kädellä kirjoittelua. Ihan niin kuin tätä päivää. Ehkä ilman 12 tuntista työtä, tai jatkuvaa pimeää yötä.

Kotiin voisi houkutella. Ehkä yksinäisyyttä itkevä espressokone. Ehkä sunnuntaisuhinan suoltama suklaabrownie. Mutta on yhdenlaista ylityötä.

Kuinka kieroutuneen yksilön tulee olla, jotta tämä ei halua töistä kotiin? Korkkiruuvi voisi pahimmillaan kerätä pisteet ja pokaalin, mutta nautinnonhaluinen mediatyöläinen ei kellokorttiin kurki. Viimeisillään valmistuva presentaatio pyöräyttää päähän adrenaliinin katkuiset kujeet. Vielä viimeinen, sitten lasku.

Kehäpäätelmästä voi päästä pitkälle. Jos haluat töistä kotiin, olet valinnut työpaikan väärin. Kun 1/3 elämästä allokoituu ahertamisen, ei varaa virhevalinnoille ole. Elä tai eltaannu.

Nihkeyttä on erilaista. Toisinaan naapuri voi valittaa. Tai sitten naapurista ei jaksa välittää.

Tiputus on kylmä ja karu.

Sijaintiin liittyvät fysiologiset tekijät selittävät 20 asteen äkillisen lämpötilan laskun. Mutta 30 minuutin taksijonotusta ei selitä ammattitaidoton insinöörikään. Kerrankin takseja riittää. Jono vaan ei liiku.

Tervetuloa todellisuuteen. Hymyileminen metrossa kielletty.