Omena

Syksyinen tuoksu tulvahtaa ovenraosta. Helakkana punastelevat kotipihan omenat tervehtivät Kallion kolossa. Tuoksu saa lapsuuden tulvimaan mieleen. Kauniin kuultavan syyssään, kirpeänä pistelevän aamuruskon. Sen kauniin ajan, jolloin yöhalla ei eksyttänyt kesää talvelta. Eikä sade piessyt päivätolkulla pesemättömiä katuja.

Omenapiirakan tuoksu leijaili valtoimesti ympäri kadunkulmia. Alkanutta lukukautta edistämään ostettu reppu tipahti kodin kulmille, kyökin aarteiden kadotessa kuin kuumille kiville. Elämä oli helppoa ja huoletonta. Kuin vasemmalla kädellä kirjoittelua. Ihan niin kuin tätä päivää. Ehkä ilman 12 tuntista työtä, tai jatkuvaa pimeää yötä.