Tyypittelyn tiedostamatonta taidetta

Kun ilmasilta ei kanna Milanoon muutamaan kuukauteen, kulkeutuu Pihan ”espresson mittaiset havainnot italialaisesta elämänmenosta” kotikirjahyllystä kuvitelmiin.

”Siinä missä suomalainen nainen on käytännöllinen, italialainen nainen ei ymmärrä, mitä tekemistä käytännöllisyydellä on naiseuden kanssa. Hän kulkee korkeilla koroilla, meikkaa paljon ja kirkkailla väreillä, käyttää isoja koruja ja pitää hiuksensa mahdollisimman pitkinä ja epäkäytännöllisinä.” (Kirsi Piha: Medicien naapurissa, Otava 2008, s. 79)

Kiharapään kommentit sivaltavat sähäköitä stereotypioita suon, kuokan ja itsepäisen Tarjan harjalta korkokenkäisen kauneuden kehtoon. Teräväkynäiset tyypittelyt osuvat oikeaan, mutta ymmärrys on yksinkertaisuudessaan kuin ajo-ohjeiden kirjoittaminen sokealle. Olisi huomattavasti miellyttävämpää poistattaa lumi maasta, kuin vaihtaa kannustin tyylittömään talvitallaimeen.

”Vaikka italialainen nainen on naisellisempi pukeutumisessaan ja olemuksessaan, on hänessä kovuutta, johon harvoin törmää suomalaisessa arkajalkanaisessa. Italialainen nainen voi epäröimättä katkaista kanalta kaulan eikä epäröi läimäyttää lastaan, jos siihen tuntuu olevan tarvetta” (Kirsi Piha: Medicien naapurissa, Otava 2008, s. 80)

Lähiruoan ei välttämättä tarvitse tarkoittaa takapihan teurastamoa, mutta kollektiivinen kurinpalautus kesyttämättömälle harmaudelle saattaisi hemaista helmat korvaan lentäneen kärpäsen kepeyteen, joskin ei kuitenkaan kevytkenkäisyyteen.

Toisinaan on pakko vetää kotiinpäin. Siihen toiseen kotiin.