Poliittinen paluu arkeen
The New York Timesin otsikoista silmille sylkenyt Georgian kina sai tutkimaan kotimaisia uutisotsikoita tarkemmin. Viereisessä aamiaispöydässä istuneet moskovalaiset eivät tuntuneet tietävän tapahtumista tuon taivaallista, siispä siirsin katseen kotoisempiin kujeisiin. Sisäministeriön kansliapäällikkökiista on saanut jokseenkiin kiehtovia piirteitä.
…porvaririntaman jokin siivu haluaa paitsi heikentää vasemmistoa, jopa nujertaa sen kokonaan.
Lähde YLE
Lahjoitin pari päivää sitten (veroja maksamattomalle) katusoittajalle pari dollaria. Ylen uutisessa Filatov pitää vasemmiston heikentämistä huonona asiana. Pari päivää sitten lomaran (kiitos työnantaja) palkkakuitin veroprosenttia vilkaisseena voin vahvistaa. Vasemmisto on täysin turha. Helsingissä on liian vähän katusoittajia. Ja liikaa hyysättäviä.
August 12th, 2008 at 7:23 am
Olisi jo aika sinunkin riisua vaaleanpunaiset lasit nenältäsi. Katusoittajia on ihan riittävästästi ja hyysättävien määräkin tulee vain kasvamaan ikärakenteestamme johtuen. Maksan mukisematta veroni, joilla kustannetaan mm. lasteni lähes ilmainen koulutus, opintotuet, asumislisät, isovanhempiesi terveydenhoito, mieheni eläke ja monet muut asiat, joiden olemassaolo ilman veromarkkoja ei olisi mahdollista. Toivon, että tarkoitat hyysättävillä työtä vieroksuvia. Kannattaisi myös tutkia tarkemmin, mihin veromarkkasi käytetään, Suomi on tilastojen luvattu maa. Onneksi meiltä löytyy vielä ihmisiä, joilla on sosiaalista omatuntoa.
August 12th, 2008 at 1:33 pm
Mamis puhuu asiaa.
August 12th, 2008 at 1:34 pm
Ehdotan “Sosiaalinen omatunto” -nimisen blogin perustamista.
August 12th, 2008 at 4:53 pm
Ihmisten pitäisi huolehtia itsestään. Kun valtio hoivaa ja sotkeutuu jokaiseen koloon, ei luusereilla ole insentiiviä saada elämäänsä eteenpäin.
Ilmainen koulutus ja terveydenhuolto ovat hyviä asioita, osaltaan takaavat mm. vähävaraisimpien lasten mahdollisuudet tehdä tulevaisuudellaan mitä haluavat. Mutta sympatia ei riitä yhteenkään työttömään. Helsingin seudulla oli hiljattain 50.000 avointa työpaikkaa. Onko vika työttömissä vai järjestelmässä?
Veikkaisin, että vähintään 99% Suomessa asuvista on kykeneväisiä huolehtimaan itsestään. Itsestään huolehtimiseen pitäisi olla insentiiviä - nykyinen järjestelmä kun kehottaa työttömiä pysymään työttömänä. Jos ei siivoaminen tai laivanrakennus kiinnosta, ainahan voi kouluttautua - ja vielä ilmaiseksi kuten tässä on paasattu.
Järjestelmä ei yksinkertaisesti toimi, ja siinä pyörivät sulkevat järjestelmällisesti silmänsä mahdolliselta muutokselta. Oli sosiaalista omatuntoa tai ei, on äärimmäisen epämotivoivaa asua maassa, jossa Marxin ohjenuoraan luotetaan enemmän kuin rationaalisuuteen. Suomessa tuntuu olevan kaikki hyvin niin kauan, kun sosialisti hyötyy kaikista, mutta hänen omaisuuteen ei kosketa.
August 12th, 2008 at 4:58 pm
“Kaikki mikä on sinun, kuuluu minulle. Kaikki mikä on minun, on vain minun omaa.”
Näinhän se ajatus juoksee.
August 13th, 2008 at 8:37 pm
Yleensä tämän tapainen maailmankatsomus romahtaa viimeistään siinä vaiheessa, kun jostain ennalta odottamattomasta ja vielä enemmän ei toivotusta syystä joutuu itse siihen tilanteeseen, josta ilman apua ei selviä.
Sosiaalinen omatunto on hyvä olla olemassa niitä varten, joille sattuu huono arpa. Kukaan ei ole puhunut sosialismista.
August 14th, 2008 at 3:40 pm
Täysin mahdollista, että mielipiteet muuttuvat tilanteen mukaan. Mutta eikö se ole juuri yhteiskunnan heikkous?
Tilannetta pitäisi katsoa kansakunnan kannalta, ei yksilön. Eli miten saadaan esimerkiksi työttömiä kannustettua töihin, ei siitä miten yksittäisen työttömän on kaikista paras olla työttömänä.
Sosiaalinen omatunto kun tuntuu olevan sekä tämän keskustelun että hyvinvointiyhteiskunnan vallitseva mielipide/ilmiö, eikö samalla voitaisi puhua myös “itsestään huolehtimisen velvoitteesta”? Esimerkiksi lisää keskustelua saa helposti aiheista, jos juo maksansa ratki, pitääkö yhteiskunnan maksaa uusi maksa (kukaan kun väkisin ei viinaa kurkusta kaada)? Kuinka pitkään työttömyystukea pitää maksaa, jos työtön ei hyväksy kahta tai kolmatta hänelle tarjottua työpaikkaa?
Sosiaalinen omatunto kolkuttaa jos kaikille lapsille ei voida taata samanlaista tulevaisuutta. Mutta aikuisilla on mahdollisuus vaikuttaa oman arvan valintaan.