Sateinen ilta Milanon ympäristössä päättyy odotetusti. Yli toistakymmentä vuotta menuaan muuttamattomalta ravintolalta voi odottaa paljon. McDonalds -tyylistä yllätyksettömyyttä, Mikkelin ravintoloiden nuukahtanutta sisustusta sekä Kallion kantakapakan harmaasieppoa.

Kauniisti ajaltuihin viiksiin pukeutunut herrasmies tervehtii tuttavallisesti tulijoita, mutta lyhyen hetken päästä muistaa neidin yli 10 vuoden takaisen kanta-asiaskoinnin. Pettymys on kuitenkin suuri. Jälkiruokavalikoimaa on laajennettu yhdellä arkitikkelilla. Pienen kylän kortteriravintola ei ehkä vedä vertoja atomi-tasolla työskenteleville gourmet-köökeille, mutta hurmaa nahistuneella aitoudellaan ja limakalvojen hermostoa hyväilevillä antimilla kupunsa pyöreäksi syöneen.

Onneksi sateevarjo sattui matkalta mukaan.

Samaan aikaan toisaalla arktisen agressiivinen ja yksinkertaisesti artikuloitava sade on piessyt kaktusfarmin uuteen ulottuvuuteen. Toimintalogiikaltaan epämääräisen, parisenkymmentä minuuttia maailmaa häiriköineen orgaanisen sprinklerin tuotos ajelehtii kulmakunnan kaduilla. Yksittäiset epätoivoiset uikuttavat uivansa, vaikka vettä riittää hätäisesti nilkkojen yläpuolelle.

Maastoautosta vetinen maailma on vapaampi - kasvihuonekaasutuksenkin kustannuksella. Kotona kuitenkin kaktusten kova kohtalo osoittautuu suurimmaksi murheeksi, vaikka kellarin lattialla lainehtii ylimääräinen sentti suolatonta.

Maaima ei ole tasapainoinen paikka. Salaojituksen uudistus on viivästynyt yli-innokkaiden puutarhatöiden takia. Joet kuitenkin tulvivat, koska ympäristöaktivistit vastustavat jokien puhdistusta kaatuneiden puiden rungoista. Eihän luonnonmukaisella homeella ole muuten paikkaa elää.

Kielimuuri saattaa kääntyä keskustelun ongelmaksi. Toisinaan kuitenkin kirjoitettua kieltä on vaikeahko ymmärtää. Manhattanilla on Jamesin liike. Mutta mitä hän haluaa myydä?

Jos yksinäisyys yllättää New Yorkin metrossa, aina voi keskustella kuljettajan kanssa. Varoisin kuitenkin, minkälaisia tunnustuksia isä-ajajalle ruuhkajunassa latelisin.
Dear God, I repent of my sins. I now invite Christ into my heart! In Jesus name, Amen!

Tyypillinen hotelli tarjoaa kylpyvaahdot. Rekkakuskien suosimassa motellissa saa saippuaa… ja deodoranttia. Miten tämä pitäisi tulkita?

Lisää kohumateriaalia Flickr’ssä.

The New York Timesin otsikoista silmille sylkenyt Georgian kina sai tutkimaan kotimaisia uutisotsikoita tarkemmin. Viereisessä aamiaispöydässä istuneet moskovalaiset eivät tuntuneet tietävän tapahtumista tuon taivaallista, siispä siirsin katseen kotoisempiin kujeisiin. Sisäministeriön kansliapäällikkökiista on saanut jokseenkiin kiehtovia piirteitä.

…porvaririntaman jokin siivu haluaa paitsi heikentää vasemmistoa, jopa nujertaa sen kokonaan.

Lähde YLE

Lahjoitin pari päivää sitten (veroja maksamattomalle) katusoittajalle pari dollaria. Ylen uutisessa Filatov pitää vasemmiston heikentämistä huonona asiana. Pari päivää sitten lomaran (kiitos työnantaja) palkkakuitin veroprosenttia vilkaisseena voin vahvistaa. Vasemmisto on täysin turha. Helsingissä on liian vähän katusoittajia. Ja liikaa hyysättäviä.

Alakanttiin pyöristetty kolmiviikkonen uuden mantereen mainingeilla on pyörähtänyt kepeästi kuin paikallisen keijukaisen balettiaskel, ja vähintään yhtä nopeasti kuin ylipainoisen yhtäjaksoisesti laskuvarjotta kiihtyvä vapaapudotus. Maantie on muuntunut moneksi, metrotunneli tuubaksi ja trubaduurille lahjoitetuksi dollariksi.

Loma rentouttaa. Kotioloissa poukkoilevasta ja hajamielisestä aivokuoresta nousee lähiöantikvariaateista kiinnostunut small talkin erikoisosaaja - kuten toisen aikalaisen tallenteista voi todeta.

Conversation after eating a greasy Hamburger:
-I feel so bad, I have a horrible Nausea!
-Are you pregnant?
-I don´t think so.
-well, I could have a beer.
- …

Lähde: South Spark

Valitettavasti hykertelevä kokonaisuus on lopuillaan. Tältä erää.

Vaihe 1: Laita apina rattiin ja toinen kartan taakse.
Vaihe 2: Aseta kohteen osoite myös navigaattoriin.
Vaihe 3: Anna apinoiden ihmetellä, pitäisikö luottaa kartaan vai navigaattoriin.
Vaihe 4: Tiputa ajoneuvo keskelle Manhattanin iltapäiväruuhkaa.

Ei suositella heikkohermoisille, helposti hämmentyville, parisuhteen lujuutta epäileville, kaaoksesta ahdistuville eikä erityisesti korkeita siltoja pelkääville.

Taas yksi kaupunki listassa lisää, tänne voisin muuttaa. Nihkeä ilta motellissa keskellä Connecticutin metsää onkin sitten toinen juttu. Mutta puhutaan amerikkalaisuudesta myöhemmin. Iso omena kun osa sitä ei ole.