Vuoriliitelyä

Elämä koettelee kovasti. St. Moritzissa ruoho on vihreämpää, ruoka puhtaampaa, autot hienompia ja maisemat ylitsepääsemättömän upeita. Viikonloppu voi vierähtää nopeasti, mutta se voi venyä yllättäväksi aktiviteettipuuskaksi.

Aurinkoinen plus 35 Milanossa saattaisi monelle riittää, mutta vuoristossa lämmin tuulenpuuskahdus voi saada aikaan lennokkaita ideoita. Romanttisen vuoristohotellin nautinnollisen hitaalta piha-aamiaiselta on lyhyt matka antaa toisen odotuttaa itseään pari tuntia kerosiinin katkuisessa, vähemmän romanttisessa kiitotien kulmaravintolassa. Purjekoneen pilotin kysäistessä jatketaanko toinenkin tunti, tai haittaako jos vedetään pieni silmukka St. Moritzin taivaalla, on kohtuuttoman vaikea kieltäytyä.

Lopulta loma on kuitenkin helteisen hellä. Etelä-Euroopan kakkoskodista ei meinaisi taipua takaisin pulpettiin edes sinivalkoisten siipien paremmalla palvelulla. Vaikka aiemmin autoillusta paluumatkasta puolet 250 kilometristä taittuu tunnelissa – matelevassa ruuhkassa, pystyy yläilmojen relaksaation jälkeen nauttia hidastelusta. Sukeltaessamme pitkään putkeen aurinko leikkii vuoristojärven myrskyisillä mainingeilla, mutta hetkeä, tai useampaa hetkeä myöhemmin ulostusaukolla odottaa pimeys. Kuinka pieni ihminen voikaa nauttia maailman pienistä ihmeistä!

2628900330_2c8cdbc369.jpg

Lisää liitelykuvia Flickrissä.