Silmä vaeltelee Hietalahden rantapenkoilla. Kosten kylmässä hiekassa seikkailevat jalanjäljet johtavat hartaasti kuhertelevien teinien huomaan. Painan kytkimen pohjaan ja annan auton lipua hiljaa asvaltin pinnalla. Hieman ennen yhtätoista punaisena hehkuva taivaanranta voisi valaista ympäristön hehkeään iltahämyyn.

Mutta taivaanrannan tumma pilvimassa syö väreiltä elon. Baritoni hukkuu kirkuvaan kuoroon, Dies irae, dies illa - Solvet saeclum in favilla, Teste David cum Sibylla autokaiutin saa tärykalvon pauhaamaan.

Palautan mieleeni tunnelman. Purjekoneen vatsanpohjaan painaneen orgastisen vapauden tunteen. Hitaan kesäpäivän kuumalla kankaalla. Jalkapohjassa polttavan kiviterassin. Tyhjän, tuskaisen tekemättömyyden tunteen.

Painan kevyen polkimen kipakasti pohjaan. Nanosekunnin tunnen kiihtyvyyden, kunnes nopeusrajoitus meidät ajatuksesta erottaa. Kohta on aikaa. Olla tien päällä taas.

Perjantaina olutta. Viikonloppuna huolto-osastolla aivoista ei irronnut tekstiä riittävästi graduun asti. Sunnuntai-illan henkinen solarium antoi kuitenkin energiaa lenkkipolulle. Pitkästä aikaa.

Lomaan on vielä kaksi viikkoa. Kaksi lyhyttää viikkoa. Onneksi tekemistä riittää. Työn tekemisestä on mukava olla iloinen.

Eduskunnan työntekijäjärjestöt arvostelevat kovasanaisesti eduskunnassa käynnissä olevaa hallinnon kehittämishanketta, Helsingin Sanomat uutisoi.

“Konsulttiyhtiö päätyi raportissaan muun muassa siihen, että eduskunnan kansliassa voitaisiin saavuttaa pitkällä aikavälillä lähes 130 henkilötyövuoden säästö.”

Veroja (liikaa) maksavana kansalaisena minulla tulee olla oikeus vaatia, että Arkadianmäellä työskennellään vähintään yhtä tehokkaasti kuin missä tahansa yksityisessä yrityksessä. Valtion virastossa tai laitoksessa työskentely ei tarkoita, että työpäivänsä voisi tehdä muita löysemmin. Päinvastoin.

“Sauli Niinistön mukaan Eduskunnassa on erittäin voimakas muutosvastarinta, joka on myös ihan luonnollista. Siksi on perusteltua käyttää ulkopuolista konsulttiapua, joka usein näkee asioita selkeämmin ja eri tavoin kuin hallinnossa sisällä työskentelevät.”

Muutosvastarinta ei mitenkään yllätä. Kukapa löysäilyyn tottunut töitä haluaisikaan paiskia. Miksi minun pitäisi maksaa löysäilystä? Outo maa.

Lainaukset: HS.fi 3.7.2008

Elämä koettelee kovasti. St. Moritzissa ruoho on vihreämpää, ruoka puhtaampaa, autot hienompia ja maisemat ylitsepääsemättömän upeita. Viikonloppu voi vierähtää nopeasti, mutta se voi venyä yllättäväksi aktiviteettipuuskaksi.

Aurinkoinen plus 35 Milanossa saattaisi monelle riittää, mutta vuoristossa lämmin tuulenpuuskahdus voi saada aikaan lennokkaita ideoita. Romanttisen vuoristohotellin nautinnollisen hitaalta piha-aamiaiselta on lyhyt matka antaa toisen odotuttaa itseään pari tuntia kerosiinin katkuisessa, vähemmän romanttisessa kiitotien kulmaravintolassa. Purjekoneen pilotin kysäistessä jatketaanko toinenkin tunti, tai haittaako jos vedetään pieni silmukka St. Moritzin taivaalla, on kohtuuttoman vaikea kieltäytyä.

Lopulta loma on kuitenkin helteisen hellä. Etelä-Euroopan kakkoskodista ei meinaisi taipua takaisin pulpettiin edes sinivalkoisten siipien paremmalla palvelulla. Vaikka aiemmin autoillusta paluumatkasta puolet 250 kilometristä taittuu tunnelissa - matelevassa ruuhkassa, pystyy yläilmojen relaksaation jälkeen nauttia hidastelusta. Sukeltaessamme pitkään putkeen aurinko leikkii vuoristojärven myrskyisillä mainingeilla, mutta hetkeä, tai useampaa hetkeä myöhemmin ulostusaukolla odottaa pimeys. Kuinka pieni ihminen voikaa nauttia maailman pienistä ihmeistä!

Lisää liitelykuvia Flickrissä.