Huipulla tuulee

Silmä vaeltelee Hietalahden rantapenkoilla. Kosten kylmässä hiekassa seikkailevat jalanjäljet johtavat hartaasti kuhertelevien teinien huomaan. Painan kytkimen pohjaan ja annan auton lipua hiljaa asvaltin pinnalla. Hieman ennen yhtätoista punaisena hehkuva taivaanranta voisi valaista ympäristön hehkeään iltahämyyn.

Mutta taivaanrannan tumma pilvimassa syö väreiltä elon. Baritoni hukkuu kirkuvaan kuoroon, Dies irae, dies illa – Solvet saeclum in favilla, Teste David cum Sibylla autokaiutin saa tärykalvon pauhaamaan.

Palautan mieleeni tunnelman. Purjekoneen vatsanpohjaan painaneen orgastisen vapauden tunteen. Hitaan kesäpäivän kuumalla kankaalla. Jalkapohjassa polttavan kiviterassin. Tyhjän, tuskaisen tekemättömyyden tunteen.

Painan kevyen polkimen kipakasti pohjaan. Nanosekunnin tunnen kiihtyvyyden, kunnes nopeusrajoitus meidät ajatuksesta erottaa. Kohta on aikaa. Olla tien päällä taas.

Comments are closed.