St. Moritz tai GayLord. Molemmissa ilta päättyy pianobaariin. Molemmissa yhtä huomiota herättämättömästi, yhtään epäilyksen kelloa kilauttamatta.

Jos omistaisin Homo Jumala -nimisen hotellin, olisin onnellinen. Pianobaariin ainakin.

Lomalla on vaikea valita. Kaantaako kylkea. Pulahkaako humisevan kuumaan Atlantiin. Vai ehka kipaista pina coladan rantaravintelista.

Onneksi yksi asia on selva. Punottavaan olkapaahan voi kokeilla 1989 vanhentunutta ihovoidetta.

Silmiä ympäröi harmaus. Maa ei muutu. Ihmisten fantasiat ovat kuihtuneet. Intohimo on kadonnut - karannut niin teinin pullottavasta sepaluksesta, kuin mummon kuihtuneesta lahkeesta.

Tervetuloa todellisuuteen. Kotiin, kortteliin ja kaupunkiin, jossa kukaan ei kannusta yrittämään. Orwellilaiseen ankeuteen. Merihaan helvettiin. Tasapäistämisen turhauttavaan elottomuuteen.

Kritiikkiin vastataan kritiikillä. Niin tyypillistä. Niin suomalaista. Tasa-arvo on heikkojen ja häviäjien ase yrittävää yksilöä vastaan. Ehkä elottomuus on fantasian puutetta.

Asuntoihmetyksissä, sekä omissa, että tuttujen hankinnoista kuullessa törmäsin harvinaisen selkään ajatukseen. Onko pitkä laina pitkä piina, vai avain autuaaksi tekevän asuntoon? Indexed’llä on asiasta mielipide. Onneksi (?) 30 vuoden laina tuntuu Amerikkalaisen vuosisadan lainan rinnalla lyhyeltä.

Pic source: Indexed

Viimeinen työpäivä häämöttää.

Pitihän päästä sanomaan, työtovereiden blogeissakin lomaa kun hehkutellaan.