Opiskelijaelämää

Tutkijankammioon sulkeutuminen ei välttämättä tarkoita eritäytymistä elämästä. Isoäiti on lähtenyt lomalle ja sisäkkö pyytää perjantai-illalliselle. Toiseen vanhan mantereen ruokamekkojen ykkössijasta kilpailevaan maahan matkannut iäkäs vaaleaverikkö antoi puhelimessa äkäisen ohjeen: ”et saa tehdä ruokaa nuorille, he ovat liian lihavia!”

Vapaa-aika ei aina pyöri pomon ympärillä. Niinpä uskomaton makumatka alkaa pikaisella tiputuksella lautasella höyryävän Risotto con funghi e salsiccian kimppuun. Puolikkaan lautasellisen jälkeen vatsakupu näyttää täyttyessään uhkaavia pyöristymisen merkkejä, mutta rohmuan vielä ylimääräisen puolikkaan lautasellisen. Risotto, niin yksinkertaista kuin onkin, on yksi suurimmista suosikeistani kautta kansainvälisten keittiöiden.

Haluaisin auttaa lautasten korjaamisessa, mutta olotilani muistuttaa pöydän vieressä maha pystyssä makaavaa, rappusia kiipeämään kelpaamattomaksi ylisyötettyä koiravanhusta. Ennen kuin ehdin pidätellä huulilla pyörivää ylistystä primosta, tipahtaa laihduttajan vaihtoehto secondosta eteeni. Tuhdilla parmesaanilla ja oliiviöljyllä peitellyt bresaola-viipaleet katoavat hetkessä, kirpeän salaatin säestäessä harmonian hekumaa.

Hengähdystauot ovat yliarvostettuja. Kaksivaiheinen jälkiruoka antaisi odottaa itseään, mutta innokkaana hääräävä keittiömestari ei. Kevyen ja sokerittoman marjasalaatin jälkeen illallisen viimeistelee Tiramisu alla fragola. Voisiko olla parempaa hetkeä kiskoa itseään ylös.

Myöhemmin aamulla vatsa pullistelee edelleen uhkaavasti kuin lapsivedet lattialle läjäyttänyt yhdeksänkuukautinen. Päätämme ottaa laihemman niskalenkin elämästä. Aurinko hellii terassilla tuhisevaa mustaturkkia. Pyöräytämme perämme paisteeseen, aamiaisena lasillinen blendirissä muussattuja mansikoita ja mustikoita, mukana tietysti tippa sitruunaa. Lämmön poreileva pirskahdus rentouttaa ja saa mielentilan raukeaksi. Josko olisi jo aika lorauttaa liru rommia marjajuomaa kruunaamaan? Ei. Hemingwaylle ei ole tilaa kirjahyllyssä, opiskelijaelämä odottaa.