Käsityöläisiä

Niskakarvat nousevat pystyyn. Autokuljettaja murjaisee asujaimistoni olevan edelleenkin työläiskaupunginosaa. Niin usein hän on nähnyt sen takapenkin asiakkaistaan. Kertoo Vaasankatua täyttävän iloa tuottavien käsityöläisten kansakunnan.

Painomusteen lomasta Veli-lehden kolumnisti tärisee vibraattoreita kutsuttavan kaalimadoiksi, jotta ujommat tytöt uskaltaisivat vapautua. Kysyjää sätitään kapeakatseiseksi, koska “ajatus seksivälineistä on kainompien ihmisten mielestä pervo”. Aiemmin illalla satunnaisotannalla juhliin mukaan arvottu insinööri kavahtaa ajatukselle Lostariin lähtemisestä. “Onhan se nyt vähän outoa, jos niin paljon homoseksuaalisesti suuntautuneita yksilöitä tapaamme samassa baarissa…”, hän vikisee.

Kohtuuttoman laajaa naurua on äärimmäisen vaikea pidätellä. Ehkä insinööri todellisuudessa olisi kaivannut kainon tytöt kavahtaman kaalimadon koloonsa. Keskimääräistä kauheampaan ruhoon kun tuskin epätoivoisinkaan poika olisi kevyttä käsikosketusta kohdistanut.

Myös yksinäisten käsityöläisten kolonnia on kaikonnut. Juhannusaatto urbaaniympyröissä osoittaitui onnistuneeksi.