Jatkotarina iltahämärän takaa
Aamun aurinko olisi antanut ymmärtää helliä kesämatkustajaa. Iltapäivän sade kuitenkin huuhteli turhat toiveet. Lätäköiden lotinassa voi kuitenkin piillä pieniä paheita. Tekosyyn turvin voin kuvitella lepäävääni, lenkille kun en kuitenkaan olisi lähtenyt.
Kesäsade on kaunis, tuoksu voi olla taivaallinen, mutta harmaasta ei heltiä hekumaa. Ihminen on auringon olento, Rautavaaran menninkäisen ovat menneet menojaan.
Maailma on hyvä paikka. En tiedä miksi, mutta en jaksa valittaa. Eipä tästä muuta positiivista sitten irronnut.
June 24th, 2008 at 7:16 pm
Ilmastoko muuttuu?
Kesäsade on hellinyt keskikesän juhlijoita toistuvasti. Alkaa ilman ennakkovaroitusta ja kohta taas aurinko paistaa. Ihmiset parveilevat rappukäytävässäni sateensuojassa, ja itse mielenosoituksellisesti harpon väkijoukon läpi t-paita päällä ulos kastumaan. Silti yhtään kunnon ukkoskuuroa tai kovaa vesisadetta ei ole vielä ollut, kovasta yrityksestä huolimatta.
“Lämpimät ilmamassat sitä ja tätä”, tv dokumentit suoltavat uhkakuvia, joka kanavalta erilaisia. Sammakkoprofessori povaa hellettä heinäkuulle, itse valitsen kolmen sääpalvelun ennustuksista aurinkoisimman, ja lähden tyytyväisenä kesämökille.
Tuoko tulevaisuus sitten tullessaan hirmumyrskyjä tai piinaavan kuivuuden Suomineidonkin hipiälle? Mikäpä näistä tietää. Hirmumyrskyillähän on yleensä aina naisen nimi, ehkä se johtuu tästä ennalta-arvaamattomuudesta. Tai sitten yksinkertaisesti hirmumyrskyt ovat kuin naisia: Tullessaan ovat villejä ja kosteita, mutta lähtiessään vievät talot ja autot mennessään.
Hyvää kesää!