Suosikaa tuoretta kalaa

Vihdoin aurinkoinen aamu. Fazer suklaakonvehdilla terästetty espresso avaa ajatusten virran paremmin kuin saavillinen suoliston toimintaa terästävää toimiston kahvia.

Istun terassilla. Suurin osa ajasta valuu ruumiin tarpeiden tyydyttämiseen: nojaisinko hieman taaksepäin, kääntäisinkö kylkeä hieman vasemmalle, vai nostaisinko jalat pöydälle. Opiskelun tiimellyksessä ratkaiseva päätös painuu unholaan, mutta ravitsemuksella paisuva keskivartalon elin hykertelee tyytyväisenä aamuauringon loisteessa.

Vielä viikonloppu ennen arkea. Mutta lyhyessä ajassa pienessä kylässä ehtii kaikenlaista. Keskustan kulmakaupan täti on aamulla pyöräyttänyt tuorepastasta taituroimien tortellinien sisään pinattia ja ricottaa. Toisista paljastuu artisokkaa, kolmansista naapurinsedän siasta veisteltyä kotimakkaraa. Lähiruoka ei ole mikään juttu, mutta maku saa vakavasti miettimään vaivaako valmisruokaan vääntyviä anemia, apatia vai lobotomia. Viikon aikana mieleen muistutettu taso ei kelpuuttaisi Saarioisen ”Äitien Tekemää Ruokaa” edes jaloissa pyörivälle, rapsutteluista nautiskelevalle schnautserille. Pohjoisen oloissa kelpaisi kalalla koreilla, mutta laatu on ahneella kauppiaalla valitettavan harvoin ensimmäisenä mielessä.