Sunnuntaiaamun aamiainen

Herään kilometrien päästä kalisevaan kirkonkellojen kilinään. Yritän epätoivoisesti kääntää kylkeä, mutta paavin pahuus pauhaa korvissa kuin kohmeloinen krapula kotoisemmilla kujilla. Kaksi sunnuntain olotilaa ovat yllättävän samanlaisia. Toinen vain ilman ehkäisyä.

Onneksi leipuri on ahkeroinut, isoäiti tuonut lehden ja pullat, ja painesäädiin syytää espressoa kuin viimeistä päivää. Kevyt sunnuntaiaamun aamiainen vääntää suun sirpiksi. Päätän armahtaa paavin. Täksi päiväksi.