Palvelukokemuksia jostain kaukaa

Aamusuihku palautti mieleeni matkakokemuksen yli 15-vuoden takaa. Olin vanhempieni kanssa automatkalla läpi Euroopan. Tapahtumat keskittyvät pieneen, vuoristoiseen lederhosen-kylään. Istumme linnan terassilla odottamassa bratwurstia tai vastaavaa hapankaalin makuista räminäruokaa.

Minulla on nälkä. Valitan. Valitan. Valitan. Valitan. Ja valitan. Lopulta naapuripöydän täti selittää, kuinka sota-aikana heillä ei riittänyt ruokaa. Söivät kengänpohjia. Tai vastaavia wienerschitzeleitä. Hiljennyn hetkeksi. Ruoka kun sattuu saapumaan samaan aikaa.

Nyt vähintään 5.500 vuorokautta vanhempana ihmettelen, mitä tekemistä sota-ajan ruokapulalla on hitaan palvelun kanssa? Onko tarjoilija polvisaappaissa riehuva Günther? Tai kenties kokkina kirmaa viiksimies Adolf.