Henkistä edistyneisyyttä

Tunti toisensa jälkeen kirjailu ei yllätyksekseni ala maistua puulta. Ruokahuollon paremmat puitteet pitävät vatsan virkeänä ja mielen tahriintumattomana. Ylikeitetty pasta ja rasvaa tihkuva karvakäsipizza ovat jääneet 2500 kilometriä pohjoisemmaksi.

Muutaman hetken jaksan ihmetellä, miten pohjoisen ihminen kehtaa kelpuuttaa ravintoloilta käsittämättömän kalseaa laatua ja palvelua. Eikö kokkikouluista tehdä kulinaristisia matkoja maailmalle? Ja pizza ei ole roskaruokaa. Miksi niitä edes tehdään samoissa karvakäsikopeissa kebabin kanssa? Kyseisillä ruokatuotteilla kun toistensa kanssa on yhtä paljon tekemistä, kuin sushilla ja neljän viljan puurolla.

Selkäpiitä puistaa, mikälaisesta laaduttomuudesta maksetaan, enemmän kuin etelässä. Mutta hetken kuluttua en jaksa enää valittaa. Kotikulmat eivät kuitenkaan muutu. Ehkä kulinaristiset matkat on vain parempi suorittaa maailmalle.