Tukiaiset

Kemijärven sellutehdas pysähtyy tänään. Aiemmin tällä viikolla Italian hallitus antoi 300 miljoonaa euroa, jotta Alitalia voisi jatkaa tilapäisesti toimintaansa. Käytännössä rahat kattavat loppuvuoden kerosiinit – kauniit hautajaiset.

Arvostelijoilta usein unohtuu post-modernin maailman realiteetit. Tuotteiden ja palveluiden kysyntää riittää niin kauan kun ihmisillä on ostovoimaa ja kiinnostusta. Paperia tuotetaan liikaa, hinta tipahtaa eikä tehdas ei ole enää kannattava. Reiluun peliin ei kuulu valtion tukiaiset, ehkä enintään Kanervan Tukiainen.

But why is the system protecting losers, instead of encouraging winners? eräs ekonomi kysyi. Intohimoa asioista vaahtomiseen meilläkin riittää. Mutta miten on tekojen laita? Kuihtuva paikkakunta saattaisi näyttää mallia muille, jos Kemijärven massaliike olisi käyttänyt energiansa uusien ideoiden ja tulevaisuuden rakentamiseen. Ideologia ei toimi kuitenkaan loputtomiin. Täällä rankaistaan menestymisestä. Pitäisi istua hiljaa ja hartaasti samassa harmaassa muotissa muiden kanssa.

Pienituloisten perään on turha puhista. Täällä on jokaisella samat mahdollisuudet rakentaa oma tulevaisuus. Ehkä maallikko ei saisikaan olla poliitikko. Johtotehtävissä tunteilu on turhaa.

* * *

Aurinko pilkahtaa taivaalta. Naapurien grillikäynnistys vieräyttää nenäkarvoja värisyttävän tuoksun pihapiiriin. UV-säteet hellivät pohjoisen pimeydessä vaalentunutta ihokudosta. Kauniiksi maitokahviksi tässä on vielä paljon tekemistä. Miten rakastankaan olla turhamainen.

Comments are closed.