Kiinalainen kaverini kysyy miksi Messengerin tekstini ilmoittaa “Free Tibet!”. Mykistyn täysin. Mitä kiireisen työpäivän keskeltä voisi lähetystötyöntekijän aivopestylle jälkikasvulle vastata?

“I was thinking of joining Tibet Liberation Army”, juolahtaa ensimmäisenä mieleen. Eipä tarvitse sitäkään kaveria enää nähdä.

Perjantai-ilta pyörähtää punaviinin ympärille. Satunnainen tuttava pyytää kylään, mutta tuntematon vaimo pistää kapulaa rattaisiin. “Kokkaat kyllä itse, jos pyydät vieraita”, hän parjaa meidän kuulleen. Ehkä voimme käydä katsomassa lapsia joku toinen kerta. Pikku Kakkonen tuntuu kuitenkin vielä kaukaiselta, vaikka rennon rivologinen nimi lasten(?)ohjelmalle onkin valittu.

Viikonloppu jatkuu auringonpaisteessa kylpevässä ja kevättä henkivässä mökkiympäristössä. Lauantai-illan humaa hurmaa italiakeittiön lasagne ja pakolaisvoimin pakerrettu tiramisu. Mutta voiko sunnuntai alkaa auvoisemmin, kun kirsikkatomaateilla, kinkulla, parmesaanilla ja rucolalla höystetty omletti kellahtaa aamiaislautaselle. Kieli vierähtää vetiselle rullalle. Aamiainen auringossa on alkanut.

Toisinaan kulkusille vain pitää varata aikaa kalenterista. Maailma on kovin ikävä. Mutta video niin oikeassa. Ehkä.

Vinkki: E & J

Tänään taas hieraisin silmiä. Tekstiviesti siellä, toinen täällä. Ministeri toisensa jälkeen satuilee sööteistä soidinkutsuistaan. Eroanomuksia tai tulisia potkuja paahtuville palleroille satelee kuin sieniä nissen silmille.

Ehkä ministerien pitäisi lamaannuttaa luontonsa ja ymmärtää, että juoruileva nainen voi olla vaaraksi uralle. Ja ehkä valita se normaali, sänkyleijona arkipäivän lampaan vaatteissa.

Väinämöinen sai Samponsa, mutta toisen porukan kansantarussa luvattu leposija ei taipunut pankkikorttiongelmiin. Sen sijaan kaupungit katosivat kartalta.

Ehkä jonkun Jumala puhuu Googlen kautta.

Kuva: Google Maps