Kevät saapuu kaupunkiin

Seisomme Vaasankadun ja Flemarin risteyksessä. Tietyömaa hidastaa suojatien ylittämistä. Mutta juuri sillä pienellä askeleella jonka otamme kohti kadun toista reunaa, kaljupäinen hiphop-vaatteisiin sonnustautunut nulikka painaa orgastisesti Fiat Puntonsa kaasupolkimen pohjaan. Punainen laahus suhahtaa ohitsemme. Tietyömaasta pölähtää harmaa hiekkapilvi suoraan vaatteille. Hienoisen hetken agressio änkeilee alitajuntaan. Pohdin pitäisinkö enemmän nulikan nyljetystä nysästä, vai nistisinkö näppärästi napalmilla. Onneksi tyttöystävä on äkäisempi. Kipakka korkojen käväisy kasseilla keventäisi keravalaisen kuormaa.

Ärsyttävät äänet kantautuvat läpi kaupungin. Pakoputki siellä, toinen tärisee täällä. Mikä saa juntin vaihtamaan toimivan pakoputken tärykalvoja raastavaan räminäkaminaan? Ei Ferrarikaan pörise kuin pienen pojan pahansisuinen pieru. Kevät on saapunut kaupunkiin. Voisin kannattaa autotonta – tai keravatonta kaupunkia.