Heikoilla jäillä

Helsinki lauantain kello 18.00 ja maanantain kello 9.00 välillä on surkeaa katsottavaa. Puoluepoliittisesta kannasta riippumatta valtio suitsee säännöllisellä kaavalla kansalaisia alkoholismin alku-urille. Hiljentyneessä kaupungissa ei ole alkoholivapaata tekemistä, eikä edes viemäreistä vierihoitoon vääntäytynyt rotta virkistäydy kadulle kävelemään. Kaupunki on kuollut.

Sunnuntaiaukiolosta ei sinänsä pitäisi syyttävästi syrjiä, mutta miksi elämästä pitäisi tehdä protestanttisen angstiharmaatakaan? Kauppaan voisin mennä juuri silloin kun haluan, kelloa katselematta tai varaamatta kalenterista kassaneidille sopivaa päivää. Holhouspelleilyä on jo riittävästi katseltu. Jos tyhmä tippuu jäihin, saattaa tyhmä henkiin jäädessään seuraavalla kerralla tietää, ettei heikoilla jäillä kannata kävellä. Eihän täällä voi ottaa tosissaan ensimmäistäkään esitystä, erityisesti kun eilen ostettu Propagandavalokuvia Neuvostoliitosta kirja sykkii nykysuomen arkirealismia voimakkaammin kuin ex-ulkoministerin paisuvaiskudos.

Mutta vaihtoehtoiskustannus sunnuntaiaukiololle on liian kova. Jeesus saattaisi pahoittaa mielensä.