Smurffi myöhästyttää metrosta vaatimalla matkalipun tarkastusta laiturilla. Juna nytkäyttää itsensä tuubiin, ja kuin kanaalin tulvahuudosta, tajuan tietokoneen jääneen kotiin. Hyppy ulos, ylös, alas, ja taas metro nököttää raiteella ovi auki. Sama, ummehtuneen lubrikantin oloinen mies vaatii lippua. Kiitos HKL.

Sähkötalon kulmalla haisee virtsa. Virta ei näemmä riitä lehmäaitaan. Onneksi täydellisen aamun jälkeen päivä svengaa kuin ojaan kaatunut hirvi. Presis saa kerrankin kunnon kyytiä, eikä kylmä käsi enää kärvistele hajuttoman hien puskiessa pyöreille poskipäille. Huominen aamu on täydellinen.

Päivinä, jolloin rewind ei hidasta menoa, eikä pause auta paikoillaan pysymiseen, on poikkeuksellinen filmausaktiviteetti paikallaan. Pesukoneen pyörähdellessä raukeaan tahtiin, käsi aika ajoin oikeisee märkää kasaa kohti maapallon muotoja. Kotikulmien filmiteollisuus on vihdoin löytänyt uuden kodin kellarista.

Jossain vaiheessa iltaa mopo karkaa käsistä. Ehkä neljän hengen sulosiemauksella jaettu yksinäinen viinipullo alkaa lämmittää rakkoa, mutta tiukassa tilanteessa ei virtsalle voi taipua. On vain odotettava nestepinnan nousua.

Toiset asiat vaativat järjestelyjä, toiset eivät. Pitkä viikonloppu Tukholmassa vierähtää rattoisesti. Tai rottaisesti. Andy Warhol varastaa huomion homoeroottisten hiusten keskipisteeseen kotvaseksi. Kipinä ei leimahda liekkiin, vaan kertaalleen sama satu suttaantuu suulle. Rakennus, sekä erityisesti näytillepano vievät voimat muuten kiehtovalta post-modernismin maailmalta.

Kurinalaisuudesta karannut keikarointi ei kuitenkaan pysy kauaa karkuteillä. National Museet on koonnut kiitettävän kokoelman Henry Toulouse-Loutrec’n töitä, eikä makaaberin bordellitunnelman popularisoinnilta voida enää välttyä. Kertakaikkisen tyhjentävä näyttely jättää vain yhden tipan odottelemaan tirsahdusta. Minkälaisin alapesufasiliteetein 1850-luvun loppupuolen porttololat olivat varusteltu? Niinpä niin. Joko nykyinen hygieniakäsityksemme on hyvin yksipuolisesti kertakäyttöinen, tai lika vain laahasi lahkeissa.

* * *

Oudosti muutamia hetkiä myöhemmin aiemmin käsimatkatavarana kulkenut kassi kiusaa rakoillessaan sallitun painon rajamailla. Elopaino lienee erehdyksessä siirtynyt matkatavaraksi. Syy ei liene Söderin kauniiden kauppojen. Sen sijaan jo kertaalleen kuollutta on helppo syyllistää. Siispä matka-arkkuun on soluttautunut sivilisaation kosteille kaduille kuupahtanut Rotta.

Avoin kirje espoolaisen K-Supermarket Aslakin kauppiaalla, Matti Karviselle

Hyvä kauppias,

Olen järkyttynyt kaupassanne kuvatun “Supermarket Domino” YouTube-videon aiheuttamasta kohusta. Eilen muun muassa Helsingin Sanomat uutisoi närkästyneistä asiakkaistanne. Mielestäni hyvä maku ja huumori eivät kohtaa kyseisessä tapahtumassa ollenkaan.

Espoolaisen asiakaskuntanne kuivakkuudesta ja huumorintajuttomuudesta johtuen suosittelen teitä vakavasti harkitsemaan, jos siirtäisitte Supermarket Aslakin esimerkiksi tänne Helsinkiin. Me ymmärrämme hauskojen videoiden päälle. Ja vaikka video ei olisi hauska, emme silti jaksaisi nalkuttaa tyhjänpäiväisyyksistä.

Kuten muutamat Helsingin Sanomien uutisointia kommentoineet lajitoverini, olen valmis tukemaan YouTube-videon innoittamana liiketoimintaanne ja tulemaan ruokaostoksille K-Supermarket Aslakiin. Jos siis sijaitsisitte Helsingissä. En tiedä, kestäisinkö espoolaisten keppirekkujen nalkutusta, matka sinne kehäkolmoselle on kuitenkin aika pitkä.

Toivotan kaikkea hyvää ja erityisesti jaksamista turhantärkeiden tätien kanssa!

-R-

Töissä puhuvat mediamaailman muuttumisesta, konvergenssistä ja divergenssistä. Mobiilit päätelaitteet vastaanottavat pientä blogien kulmaan pulppuavaa pipellystä eikä television katselulla itseään viitsi edes vanhukset viihdyttää. Kaikki tuo kasarikauden alkeisteknologiabuumin käynnistämä elektroniikan elvyttämä elämä on niin kuollut. Digitaalisuus on markkinoinnin sähkö, eikä postmodernin kauden televisiovastaanottimiin ole enää paluuta.

Maailma muuttuu. Tervaa voi sivellä suksien pohjaan, mutta suuntaa on jyrkänteellä enää vaikea kääntää. Todellisen muutoksen ymmärtääkin vasta arkisessa ympäristössä. Röörin ryskiessä perinteikkäälle posliinille, voisi mieli olla autuas. Mutta henkilökohtaisen mobiilipäätelaitteen suoltaessa kiitettävän kokoista laajakuvaa jokseenkin turhasta YouTube-videosta, ei ihmismieli anna aikaa kuin pysähtyä. Miten tähän on päädytty?

Kotipönttö ei koskaan ole ollut viihteellisempi kuin tänään. Onneksi Kauniit ja Rohkeat tai muukaan televisiotoisinto ei koskaan kuulunut suosikkivirikkeisiini. Muutenhan laatuviihteen tursuaminen olisi taattu jokaisesta tuutista.