Lounas Lontoossa

Pienet ajankuvat eivät katoa mielestä. Lontoo ei ole muuttunut viidessä vuodessa. En ainakaan savusumun läpi kirkastuneelta auringolta muutosta näe.

Hidas, yksinäinen lounas maistuu. Luomuhampurilainen heiluu huulilla, tätä tosin ei virvoita ateriaan sisältynyt punaviini. Cokis kelpaa kernaasti. Hiljainen hetki on paikallaan. Teoria poukkoilee mielessä, kunnes jalostuu paperilla ensi vuoden seminaariohjelmaksi. Ehkä yksin kannattaisi lounastaa useammin.