Puolitoistatuntia

Istun kuudennessa kerroksessa. Varhainen aamu aukeni pilvisenä, mutta kaupungin kattohorisontin tasalla päivä valkeni vasta yhdeksältä. Puolentoista tunnin istumisen jälkeen pilvet repeytyivät, taivaalle enää tupruaa Hanasaaren piipusta etelää kohti valuva vanuinen vana.

Auringolta ei voi välttyä. En haluakaan. Pitkästä aikaa pölyiset kaiuttimet sykähtävät eloon, letkeä musiikki täyttää huoneen ja työt valuvat silmissä. Jos minulla olisi siivet, lentelisin orgastisesti sinisellä taivaalla. Nyt istun kutosessa.