Ensilumi tammikuussa

Maailma on ollut pysähdyksissä toista viikkoa, kun sitkeä Siperian hönkäys on kiertänyt kaupungilla värisyttämässä joulun ajan rasvoittunutta röörin rinkulaa. Puuskaiselta puhurilta ei suojannut lumipuuteri tai puuterilumen puute. Suksi pitäisi vihdoin saada asian mukaiseen luisuun, nurmipohjalla värjötellessä viileyden takana ei ainakaan ole vauhdin viima.

Nenä lopputyökirjassa nuuskin vielä äsken aurinkoisen ulkoilman jäänteitä – nyt taivaalta valahtelevia hapsuhiutaleita. Tammikuisen ensilumen koristama naapurin peräkärry on toista kuukautta meidän portin edessä. Laktoosijäämille olisi miellyttävä löytää yllättävä osoite.