Istun kuudennessa kerroksessa. Varhainen aamu aukeni pilvisenä, mutta kaupungin kattohorisontin tasalla päivä valkeni vasta yhdeksältä. Puolentoista tunnin istumisen jälkeen pilvet repeytyivät, taivaalle enää tupruaa Hanasaaren piipusta etelää kohti valuva vanuinen vana.

Auringolta ei voi välttyä. En haluakaan. Pitkästä aikaa pölyiset kaiuttimet sykähtävät eloon, letkeä musiikki täyttää huoneen ja työt valuvat silmissä. Jos minulla olisi siivet, lentelisin orgastisesti sinisellä taivaalla. Nyt istun kutosessa.

Spårvagen tre berta kolistelee Tehtaankadulta kohti Kalliota. Raitiovaunun takaosassa tuoksuu lämmin virtsa, iholta pesemätön möhnä sekä maksan ohi valunut viina.
- Hei Pena, vittu mun tekee ihan vitun sairaasti mieli röökiä, keski-iän ylittänyt likainen matkustaja juttelee kaverilleen.
- Poltetaan tässä, ei sitä kukaan kuitenkaan huomaa, “Pena” vastaa.

Hetken sauhuttelun jälkeen takana istuva matkustaja kehoittaa sammuttamaan savukkeen. Heikosti palanut sätkä sammuu ja tipahtaa raitiovaunun kumiselle matolle. Alkaa avautuminen.
- Vitun terveysintoilijat!
- Helvetti mitä huorapellejä tää spåra on täynnä, miehet meuhkaavat.
- Pitäis varmaan turpaan vetää, toinen haisuleista sanoo juuri, kun takana istuneen miehen kourat survaisevat ojakulkijoiden otsat yhteen.

Kuuluu ontto kolahdus.

Tilanne on absurdi. Muutaman metrin päässä seissyt mies puuttuu tilanteeseen ja sättii sauhuttelijoiden pahoinpitelijää. Kuulemma vain poliisilla on oikeus väkivaltaan. Kolauttelija poistuu vähin äänin paikalta. Deekut sytyttävät savukkeen. Raitiovaunu kiertää kohti Kurvia. Virsa valuu edelleen lattialla.

Pitkiä ajatuksia ja lyhyitä pyrskähdyksiä pitkäaikaismuistin ulottumattomiin. Kuulostaako tutulta? Kuulostaa bussimatkalta aurinkoisena sunnuntaiaamupäivänä miellyttävän melodian tyydyttäessä tärykalvoja. Nipistelykaverin vinkkaama Pariisin Kevät ei päästä otteestaan, vaikka vasta kaksi kappaletta ennakkoon platalta on julkaistu. Aurinkoinen kävely keskuspuiston läpi muuttuu illan hämärään ja vasta perjantaina mieleen muistutettuun Miles Davisin albumiin. Viikonloppu oli täynnä vinkkejä.

*

Ylitsevuotavan epätodellinen maailma puskee läpi keinotekoisen kauniista kuplasta. Oudot uutiset virtaavat vasten kasvoja kohoavaa vanaa. Teologian tohtorin, kirkkoherra Arto Seppäsen väitöskirjan mukaan päätöksissä vedotaan väärin perustein tasa-arvolakiin. Hänen mukaan laki ei koske kirkon uskonnollista toimintaa, eikä näin naispappeutta voida perustella.

Kokemattoman korvaan kalskahtaa karulta. Kansantaruihin vetoamalla jos voi yhteiskunnan yläpuolelle asettautua, sopisi Arkadianmäen miesten tunnustaa Kalevalaa. Ukko Väinämöisen kiimaisesta kourasta kun ei erityisemmin eepoksessa pahalla puhuttu.

Harvinainen herkku heristeli Helsinkiä. Aurinko antoi almuja harmaan hiekan hiomille kaduille. Vaikka otin vain hyppysellisen salmiakkia, Kevät alkoi soida korvissa.

Kävelyretki Kalliosta Kamppiin kiersi japanilaisten elintarvikkeiden kautta Toriin. Muutamaa lihapullaa myöhemmin väsymys veti luomia gravitaation omaisesti kohti kotia.

26.1.2008 Töölönlahti, Helsinki

Kolme euroa tipahtaa Guston käteen. Näppäilen ovikoodin, hetkeä myöhemmin neuvostobunkkerista kertovan elokuvan mielikuvamaisemasta rakennettu hämärä hissi kuljettaa kohti korkeuksia.

Asiakkaan palaverimehu vaihtuu aamupäiväkahviin kuudennen kerroksen pilvisessä maisemassa. Vain hetkeä myöhemmin tipahtaakseen paria kerrosta alemmas uuteen palaveriin.