Joulu all-inclusive matkalla Keniassa 885 euroa tai normisetti Lapissa 1400 euroa. Kumpaa katsoisit mielummin, pohjoisen aurinkoisia hiekkarantoja ja eksoottisia eläimiä vai etelän iloista kääpiöpoppoota luotsaavaa, antiloopeilla lentelevää valkopartaa? Entä mitä olisit valmis maksamaan Coca Colan punaiseksi brändäämän susiturkkivanhuksen tapaamisesta? Lumista luksusta, ehkä aurinkoisella kelillä jopa palvelu pelaa.

Pysäytämme auton synkän metsätien katveeseen. Himmeät valot loistavat huokoisten pylväiden päältä saaden syksyn sävyt hehkumaan kuin kauhun puutarhan kultakurkun kehdossa. Pimeydessä taivaita tavoitteleva ovi avautuu hitaasti. Lasittuneille silmille valahtaa itsetietoinen katse, kun leijumme laiskoilla laineilla lipuvan laivan elkein sisälle nelimetrisistä lasiovista.

Peilien kimallus ottaa itsetietoisen turistin vastaan hienostuneen hennosti. Mutta punaiset nahkasohvat upottavat kurjan kulkijan pehmeyden manalaan, kauaksi ryhdikkäästä tahdittomuuden tanhumaille. Tarjoilija kiepauttaa kehonsa pöydän tuntumaan. Otamme illan ehkä ensimmäiset Vintage baarissa.

Äänentoistojärjestelmästä pulppuava hiljainen house hellii nautiskelijan nielua ja sielua. Valkoisella hiekalla ja miniatyyrikaktuksilla viimeistellyt yksityiskohdat vetävät kokonaisuudelle viimeisen viillon, kuin Jack kananlihalle kihoavaan kaulaan. Komeuden voisi kuvitella kustantavan kimallusta kalliimpaa. Mielikuva on kuitenkin harhaa. Cuba Libre vapautuu viidellä eurolla. Pöytään kannettuna.

Ei ole yksi tai kaksi satunnaista autoilijaa ruuhkassa. Kaistaviivoja ei maalata, kapeikkoon ahtautuu kolmesta neljään kiesiä kerrallaan. Nyrkki heilahtaa ja suusta pulppuaa äidin aikoinaan suodattamia sanoja. Selityksiä ei säästellä, jokainen haluaa ehtiä ensimmäisenä ei minnekään. Tööttiinkin on turtunut.

Liikehdimme massan mukana. Hivutan luottokortit lompakosta tiukkaan taskuun. En epäile, mutta liian monta etelän ihmistä yhdessä paikassa, ja ongelmat saattavat kumuloitua. Matka on taittunut hämäriltä kujilta neonvalojen loisteeseen, keskelle suurta hallia. Tunnelmattomassa, mutta ei-niin-steriilissä ympäristössä lihakimpale jos toinenkin roikkuu katosta. Lämpimän juuston ympärillä ei pyöri kärpäsiä, mutta punaviiniä purskutelleita yksi jos toinenkin.

Musta savu ei peitä auringon säteissä helmeilevää alkuiltaa. Pieniä maistiaisia sieltä täältä, mukaan tarttuu tynnyri etelän öljyä. Paikallista possua on hassua maistella elikon padassa porisseen pään tuijottaessa minua syvälle silmiin. Pienentyneen maailman karu kiertokulku saa ansaitsemansa päätöksen. Tyytyväisenä laitan possun paperipussiin.

Käsittämätön kura kuhnailee kaduilla. Tekisi mieli potkia paskaista loskaa puskutraktorilla, mutta kengät imevät kosteutta koloihin eikä tie raivaannu vaikka Mooseksen vedenraivaustemppua kuinka olen opiskellut. Idea toisensa jälkeen manaan maata ja naapurustoa, paremman tekemisen puutteessa. Ehkä Milanossa olisi loskattomampaa. Torstaina.

Lähteminen. Se on jotain erikoista, jotain johon aina assosioidaan negaatioita. Lähdet sitten maistissa marjaan tai mummon mökille, nousee kielteisyys kielestä tai tahdittomista teoista. Lähteä voi ovet paukkuen, kumit sauhuten tai karvaita kyyneliä silmäkulmasta tihrustaen.

Lomalle lähtemistä voi kuitenkin tarkastella positiivisen viitekehyksen raameista. Henkilökohtainen nautinto loppuu silti lyhyeen – jos ei vielä possukarsinoita ahtaampaan turistiluokan istuimeen upottauduttaessa, viimeistään sen sikanaaman räyhätessä takanasi. Ja onko lomakaan lopulta nautintoa? Kotiin lähtö kun odottaa kuitenkin kulman takana yhtä varmasti, kuin viikatemies kirkon kellojen säestämässä aamuöisessä usvassa. Kuin kuiskaaja rajalla.

Saapumisen positio suhteessa lähtemisen negaatioon on matkan aikaisilla tuntemuksilla suodatettu saumaton korrelaatio. Lähdit sitten kuinka iloisena tahansa, saa ruuhkautunut ja risteyksissä rykivä runkkuratikka naaman vääntymään petolinnun pesälle. Ketä siis on tuliaisista kiittäminen? Ilman ikävystyttävää matkaa lähteminen ei olisi lähtemistä, mutta toisaalta tulemisen värisyttelevä saapuminen saa mielen matkaamaan. Joukkokidutusvälineillä tai ilman.