Olli Ainola kirjoittaa osuvaa näkökulmaa hyvinvoinnin sumentamista okulaareista.

Yllättävän moni suomalainen on pienen kovistelun jälkeen valmis hyväksymään yhteiskunnan, jossa rajoitetaan yhdistymis- ja kokoontumisvapautta, otetaan käyttöön kuolemanrangaistus ja kahlitaan uskonnon ja omantunnon vapautta - kunhan vain taataan sosiaalipalvelut ja yksityisyys.

Millainen yhteiskunta tästä tulee mieleen? Mikäpä muu kuin entinen DDR; vain Stasi puuttuu.

Lainaus: Olli Ainola, YLE 4.12.2007

Lainausta lainausten perään. Ne toiset pitäisi palauttaa. Myöhästyneenä kirjastoon.

Järjestön ensimmäisessä maailmanlaajuisessa raportissa lasketaan, että länsimaissa syöpiä on tänä vuonna diagnosoitu 5,4 miljoonaa…

Lainaus YLE Uutiset 17.12.2007

Ei ihme, että syöpälääkkeiden kehittämiseen kannattaa investoida. Kun tablettien hinta lienee karkeasti heitettynä vähintään 100 talaa kappaleelta, kuluttaisi tuo massa päivittäin nautittuna lääkettä reilu 197 miljardin edestä vuodessa. Reippaasti enemmän, kuin Suomen bruttokansantuote.

Voisinkohan perustaa lääketehtaan? Olen aina rakastanut eettistä toimintaa.

Myöhäisillan alkuhetkenä silmät virkoavat sohvan pohjalta. Vaikka nauhoittava digiboksi on vain unelma, näen silmissäni rewind-forward hidastekuvaa Sinkkuelämän kohtauksesta. Carrien rauhallinen ääni lukee otetta nokkelasti kirjoitetusta kolumnistaan. Kuin varkain, savukiehkura kaartelee kääryleestä kohti kattoa. Onko tupakoiminen osa kirjoitusprosessia?

Mielikuva nikotiinin kellertämistä tapeteista muituttaa pikemminkin kaurinmäkeläisen tuotannon pysähtyneisyyttä, kuin pinnallista pohdiskelua. 34-vuotias manhattanilainen trendsetterikö muka tupakoisi? Product placement vai ohjaajan valinta?

Istun sängyllä MacBook sylissä. Kuulen tekstini puheena jossain taustalla. Mielikuva tekstitehtaasta ei kuitenkaan toimi todellisuudessa. Kuumuutta hehkuva kone saa ajatukset kauaksi kolumnistin gloriasta.

Ympäripyöreitä, mutta innostuksen täyteisiä päiviä, liian lyhyiksi litattuja yöunia. Yksi siivoton asunto. Viikon voisi kuvitella olevan paketissa. Mutta vasta nyt herään.

YL:n ilahduttava joulukonsertti laskee valoisan rauhan maan päälle, mutta jotain särähtää korvassa. Urkurin mahtava tulkinta Boëllmannin Toccatasta goottilaisesta sarjasta saa pahan valumaan suurkirkon valkoisille seinille. Todellinen painajaiselokuvamusiikki saa selän väreilemään. Silmiä ei tarvitse sulkea, mustan puhuva maailma kaariholveineen ja paholaispäineen piirtyy Tuomiokirkon tunnelmaan. En voi vastustaa kiusausta. iTunes Store valuttaa koneelleni goottilaisen kokoelman koko kauneudessaan, eikä Mozartin kuolinmessuakaan voi kiusaukseen langenneena enää välttyä hankkimasta. Digitaalinen urkumaailma on ihmeellinen.

Yht’äkkiä musiikki muuttuu. Lauantai on laiska. “Life is just a slow train, crawling up a hill”, Katie Melue hönkii kaiuttimista. Uneksin istuvani pienessä keltaisessa kahvilassa. Auringon säteet poukkoilevat lainehtivan joen penkereellä. Kohotan espresson huulilleni. Pitäisi nousta ylös, mutta käännän kylkeä.

This happy fellow actually did taste really good! Im still not aware of the herbs used, but I guess it’s only a minor detail. Highly recommened!