Musta savu

Ei ole yksi tai kaksi satunnaista autoilijaa ruuhkassa. Kaistaviivoja ei maalata, kapeikkoon ahtautuu kolmesta neljään kiesiä kerrallaan. Nyrkki heilahtaa ja suusta pulppuaa äidin aikoinaan suodattamia sanoja. Selityksiä ei säästellä, jokainen haluaa ehtiä ensimmäisenä ei minnekään. Tööttiinkin on turtunut.

Liikehdimme massan mukana. Hivutan luottokortit lompakosta tiukkaan taskuun. En epäile, mutta liian monta etelän ihmistä yhdessä paikassa, ja ongelmat saattavat kumuloitua. Matka on taittunut hämäriltä kujilta neonvalojen loisteeseen, keskelle suurta hallia. Tunnelmattomassa, mutta ei-niin-steriilissä ympäristössä lihakimpale jos toinenkin roikkuu katosta. Lämpimän juuston ympärillä ei pyöri kärpäsiä, mutta punaviiniä purskutelleita yksi jos toinenkin.

Musta savu ei peitä auringon säteissä helmeilevää alkuiltaa. Pieniä maistiaisia sieltä täältä, mukaan tarttuu tynnyri etelän öljyä. Paikallista possua on hassua maistella elikon padassa porisseen pään tuijottaessa minua syvälle silmiin. Pienentyneen maailman karu kiertokulku saa ansaitsemansa päätöksen. Tyytyväisenä laitan possun paperipussiin.