Kuollut hetki

Pysäytämme auton synkän metsätien katveeseen. Himmeät valot loistavat huokoisten pylväiden päältä saaden syksyn sävyt hehkumaan kuin kauhun puutarhan kultakurkun kehdossa. Pimeydessä taivaita tavoitteleva ovi avautuu hitaasti. Lasittuneille silmille valahtaa itsetietoinen katse, kun leijumme laiskoilla laineilla lipuvan laivan elkein sisälle nelimetrisistä lasiovista.

Peilien kimallus ottaa itsetietoisen turistin vastaan hienostuneen hennosti. Mutta punaiset nahkasohvat upottavat kurjan kulkijan pehmeyden manalaan, kauaksi ryhdikkäästä tahdittomuuden tanhumaille. Tarjoilija kiepauttaa kehonsa pöydän tuntumaan. Otamme illan ehkä ensimmäiset Vintage baarissa.

Äänentoistojärjestelmästä pulppuava hiljainen house hellii nautiskelijan nielua ja sielua. Valkoisella hiekalla ja miniatyyrikaktuksilla viimeistellyt yksityiskohdat vetävät kokonaisuudelle viimeisen viillon, kuin Jack kananlihalle kihoavaan kaulaan. Komeuden voisi kuvitella kustantavan kimallusta kalliimpaa. Mielikuva on kuitenkin harhaa. Cuba Libre vapautuu viidellä eurolla. Pöytään kannettuna.